Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2013

Juhannus Meksikossa ja kohti Guatemalaa

Alkuperäinen suunnitelma oli viettää juhannusta 30 000 ihmisen Puerto Escondidossa, mutta jossain vaiheessa matkaa suunnitelmat muuttuivat. Päätettiin skipata Puerto Escondido kokonaan ja Oaxacasta otettiinkin minibussi Mazunteen, huomattavasti pienempään 700 ihmisen rantakylään. Jälleen kesti monen monta tuntia noin 200 kilometrin matkassa, johtuen Oaxacan ja Mazunten välisestä viidakkoisesta vuoristotiestä, jonka ylä- ja alamäet ja toinen toistaan tiukemmat mutkat saivat aikaan huonovointisuutta todenteolla.

Perille Mazunteen päästyämme pitkät bussimatkat kuitenkin palkittiin. Meiningiltään Mazunte on hyvin rauhallinen ja reppureissaajakulttuuri sopivasti läsnä, joten todettiin kylä erinoimaiseksi paikaksi rentoutua ja hengähtää. Juuri sellainen paikka, jonne voisi jäädä todella pitkäksi aikaa, jos ei antaisi hyttysten ja järjettömästä ilmankosteudesta johtuvan kuumuuden haitata. Ensitöiksemme hankittiin itsellemme kodikas cabaña-mökki ja viriteltiin riippumatot. Oli mahtavaa asettautua hetkeksi aloilleen, lepäillä päivät pitkät ja herätä seuraavana aamuna ajatukseen siitä ettei tänäänkään tarvitse tehdä mitään. Tietenkään aivan täysin toimettomina ei maltettu pysyä. Välillä käytiin meressä pulikoimassa ja tutkittiin lähiympäristöä kierrellen monia kylän lähistöllä olevia polkuja. Juhannuksena tietenkin kotimaan perinteitä kunnioittaen kyhäiltiin rannalle kokko, joka tosin Suomen mittakaavassa luettaisiin vain pieneksi erätuleksi.

Neljän päivän rentoutuminen Mazuntessa oli tehnyt tehtävänsä ja matkaseurue oli jälleen täysissä sielun ja ruumiin voimissa jatkaakseen matkaansa. Oli aika jättää Meksiko taakse ja jatkaa Guatemalaan. Mazuntesta otettiin totuttuun tapaan yöbussi San Cristobalin kaupunkiin, josta jatkettiin suoraan Comitanin kautta Meksikon ja Guatemalan rajalle. Rajamuodollisuudet hoituivat hyvin näppärästi, mikä tuli jokseenkin yllätyksenä, sillä viime reissullani Afrikassa maitten rajoja ylittäessä joutui esittelemään rokotustodistuksia ja täyttelemään moneen kertaan erilaisia lappuja ja kaavakkeita. Tällä kertaa ei tarvinnut kuin lyödä passiin Meksikon exit-leima, tallustella rajan yli ja Guatemalan päässä jälleen leimauttaa passiin 90 päivän oleskeluun oikeuttava leima, jonka jälkeen oli vapaa jatkamaan matkaa. Guatemalan puolella kehitysmaameininki on huomattavasti vahvemmin läsnä kuin Meksikossa, sillä kansa on edelleenkin hiljalleen toipumassa 36 vuotta kestäneestä sisällissodasta, joka päättyi vuonna 1996. Infrastruktuuri on melko askeettista ja liikenne kaoottista. Meksikon suhteellisen hyväkuntoiset bussit vaihtuivat paikallisiin ”chicken busseihin” jotka ovat vanhoja ja ruosteen raiskaamia amerikkalaisia koulubusseja, tosin räikein värein uudelleenmaalattuja. Chicken bussit eivät tunne aikatauluja, joten matkaan päästään vasta kun bussit ovat täynnä ja tässä tapauksessa ”täynnä” ei tarkoita sitä että kun 50-paikaisessa bussissa on 50 ihmisiä, vaan sitä kun 50-paikkaisessa bussissa on 70 ihmistä. Sanonta ”sillit purkissa” sai uuden merkityksen ja matka jatkui Guatemalan rajakaupungista Huehuetenangoon tiiviissä, mutta vähintäänkin autenttisessa tunnelmassa!

Mazunten rantaa

Mazunten rantaa

P6210366

P6210368

P6210382

Matkalla Meksikon halki

Oli jokseenkin brutaali etenemisrumba Hermosillosta Zacatecasiin. Lähdettiin Hermosillosta tiistai-iltapäivänä bussilla etelään kohti Mazatlania, jonne matkaa oli liki 900km. Nukuttiin bussissa ja perille päästiin keskiviikkoaamuna ja oikeastaan samantien hypättiin Durangoon suuntaavaan bussiin. Mazatlanista Durangoon oli bussin kulkemaa reittiä 300km, mutta reitti oli aika mutkikas ja vuoristoinen ja lopulta kesti 8 tuntia tuon 300 kilometrin taittamiseen. Yövyttiin Durangossa ja jatkettiin heti aamulla matkaa Zacatecasiin. Busseilla matkustaminen Meksikossa on hieman kallista maan muuhun hintatasoon nähden, mutta todella helppoa ja mukavaa. Tiet sekä bussit ovat yleensä hyvässä kunnossa ja silloin tällöin bussiin astelee paikallisia mummoja tuoreine tacoineen ja burroitoineen joten matkaeväistäkään ei tarvitse huolehtia. Miinuspuolina mainittakoon matkantekoa hidastavat poliisien huumeratsiat sekä busseissa esitettävät amerikkalaiset elokuvat joita säestää kovaääninen espanjankielinen dubbaus.

 

2 vuorokautta ja 1450 kilometriä myöhemmin saavuttiin Zacatecasin kaupunkiin. Asukasmäärältään noin Oulun kokoinen Zacatecas on todella kaunis kaupunki. Kaupunki on täynnä erivärisiä vanhoja rakennuksia ja kolonialistiarkkitehtuuria. Kadut ovat kivisiä ja mutkikkaita ja niitä ylös ja alas tallustellessa huomaa hengästyvänsä helposti, sillä kaupunki on 2500 metriä merenpinnan yläpuolella ja ilma on ohuempaa. Majoituttiin Zacatecasissakin paikallisen tuttavan, Carlosin, luokse. Carlosin olin tavannut pari vuotta aikaisemmin Wisconsinissa, USA:ssa. Pitkään aikaan ei oltu nähty, joten oli mukava nähdä vanhaa kaveria. Kolme päivää pyörittiin pitkin Zacatecasia ja Carlos näytti meille kaupunkia ja kertoi sen historiasta. Käytiin myös paikallisessa baarissa seuraamassa Meksiko-Italia jalkapallopeliä. Meksikolaiset ovat todellakin jalkapallokansaa ja vaikka Meksiko hävisikin, jengistä irtosi aika iso meteli maalin sattuessa. Carlos kertoi että osa ihmisistä jättää menemättä töihin seuraavana päivänä Meksikon hävitessä. Tunteikasta fanitusta!

 

Zacatecasista jatkettiin maanantaina matkaa kohti etelää. Otettiin taas yöbussi säästääksemme yhden yön majoituskustannukset, vaikka bussissa yöpyminen ei olekaan mitään herkkua. Katkonaisesti nukutun yön jälkeen saavuttiin pääkaupunkiin Mexico Cityyn, joka on metropolialueen asukasluvun mukaan mitattuna maailman kolmanneksi suurin. Oli tarkoitus viettää sielläkin useampi päivä, mutta rahaa ja aikaa säästääkseemme tyydyttiin jättämään 20 miljoonan ihmisen kaupungin ruuhkat ja saasteet väliin, joten jatkettiin matkaa suorilta. Nämä reissun ensimmäiset kaksi viikkoa on vietetty aika hektisesti ja teki mieli suunnata jo pikkuhiljaa kohti Oaxacan osavaltion rantoja joten otettiin Mexico Citystä suunta kohti Oaxacan pääkaupunkia. Etelään päin mentäessä aavikko alkoi jäädä taakse. Maisemat alkoivat hiljalleen vihertyä ja nähtiinpä myös reissun hienoimmat vuoristomaisemat tähän asti! Vaikka taas tuli istuttua vuorokausi busseissa niin ei harmita, sillä kohta pääsee Tyynenmeren rannoille viettämään juhannusta!

Zacatecas

Zacatecas

Maisemia Mexico City-Oaxaca väliltä

Maisemia Mexico City-Oaxaca väliltä

P6180332

Oaxaca

Oaxaca

Rajan yli Meksikoon

Land of the free and home of the brave jäi taakse, vaikkei New Yorkista lähtö sujunutkaan ihan mutkitta. Myöhästyttiin nimittäin lennolta. Lähdettiin Queensin hostellilta noin 2,5 tuntia ennen lentoa kohti John F. Kennedyn kenttää, mutta metroasemalle päästyämme ilmeni ongelma. Metrolinja, joka menee lähestulkoon suoraan kentälle ei ollut sinä päivänä käytössä, joten täyti ottaa toinen metro. Tämä metro taas pysähteli jokaisella asemalla ja kahdesti vaihdettiin linjaakin, jotta lopulta päästäisiin oikealle linjalle, ja kun lopulta päästiin, oli lennon lähtöön enää tunti aikaa. Lentokentälle päästiin 9:50 ja US Airwaysin virkailija kertoi että check in Phoenixin lennolle päättyi 9:45 eikä keretty enää mitenkään koneeseen. Luultiin heti että nyt täytyy hankkia isoilla seteleillä uudet lennot, mutta lentokenttävirkailija sai meidät siirrettyä iltapäivän koneeseen. Mitään muuta ei tarvinnut maksaa kuin 6 tuntia ylimääräistä odottelua lentokentällä, mutta pääasia että lopulta päästiin koneeseen. Ja vielä viime viikolla kehuskelin etten ole koskaan myöhästynyt lennolta.
Phoenixissa oli vastassa vanha kaveri Luis, joka oli vaihto-oppilaana samassa lukiossa noin 3 vuotta sitten. Luis oli saapunut vanhempineen kentälle, josta jatkettiin matkaa autolla suoraan kohti Meksikon rajaa. Noin 4 tuntia kesti ajaa Agua Prietaan, Luisin kotikaupunkiin, jossa vietettiin pari päivää Luisin perheen kanssa. Agua Prietan kaupunki on ikään kuin jakautunut kahtia. Keskeltä kaupunkia menee korkea muuri, jonka toisella puolella on USA ja toisella puolella Meksiko, tosin kaupungin nimi on USA:n puolella Douglas. Paremman käsityksen saa kun vilkaisee Agua Prietaa Google Mapsista.

Agua Prietasta jatkettiin bussilla matkaa Sonoran osavaltion pääkaupunkiin Hermosilloon, jossa Luis opiskelee. Majoituttiin johonkin business hotelliin, joka normaalisti maksaa arviolta 150 dollaria/yö, mutta Luisin isä sai meille täältä majoituksen lähes ilmaiseksi. Kiva luksustella välillä. Hermosillo on yksi kuumimpia kaupunkeja Meksikossa. Päivisin lämpötila kohoaa hieman yli 40 asteen, eikä yölläkään kuumuus hellitä alle 30 asteen, joten hiki virtaa jatkuvasti ja vettä pitää olla aina mukana. Pari päivää ollaan tosiaan oltu täällä, ollaan käyty Luisin yliopistolla vierailulla, syöty hyvin, hengailtu Luisin kavereitten kanssa ja käyty Bahia de Kinon rannalla. Hartiatkin saatiin palamaan auringossa heti alkuun. Tänään on tarkotus jatkaa matkaa bussilla Mazatlanin ja Durangon kautta Zacatecasiin, jossa pitäisi suunnitelmien mukaan ollan perillä perjantaina.
Agua Prieta

Hermosillo

Bahia de Kino

@ NYC

Viimeistä päivää New Yorkissa ja kaupunki jaksaa hämmästyttää massiivisuudellaan. Eilen herättiin suhteellisen aikaisin ja suunnattiin heti aamusta Manhattanille ja nautittiin aamiaiset Central Parkissa. Kierreltiin loppupäivä kaupungilla ja liikuttiin paikasta toiseen metrolla. Kuten Lontoossa ja Pariisissakin, metro toimii todella hyvin. Lähin pysäkki löytyy yleensä 100m säteellä oli sitten missä päin Manhattania tahansa ja metrot kulkevat asemilla hyvin tiuhaan yötä päivää joten kyytiään ei tarvitse venailla koskaan muutamaa minuuttia pidempään. Vaunut ovat usein melko täynnä ja paikallinen väestö käyttää matkustusajan hyödykseen räpläilemällä Applen tuotteitaan. Vaunuissa joutuu usein seisoskelemaan väen paljoudessa osana mittavaa kansallisuuksien kirjoa.
Tänään on taas sitten satanut vettä koko päivän. Oikeastaan sade alkoi jo torstai-iltana. Oli tarkoituksena käydä Brooklynissa käveleskelemässä, mutta ei viitsitty kun sateelle ei loppua näy eikä muutenkaan ole oikeen kunnollisia sadekamppeita mukana. Päätettiin sitten lähteä kulttuuriekskursiolle museoon. American Museum of Natural History. Siellä sitten ihmeteltiin dinosauruksien ja muiden esihistoriallisten elikoiden luurankoja ja satunnaisia kultturelleja esineitä eri puolilta maailmaa, jotka jenkit ovat pikkuhiljaa korjanneet talteen museonsa uumeniin.

Huomenna on tarkoitus jättää ”land of the free and home of the brave” taakse ja loikata rajan yli Meksikoon. Lento kohti Phoenixia lähtee puoliltapäivin huomenissa ja sieltä matkaa jatketaan saman tien bussilla kohti Meksikoa, jossa majoittaudutaan paikallisen kaverin luokse. Googlen säätietojen mukaan Phoenixissa on huomenna 42 astetta lämmintä. Pitkähihaisesta saa varmaan loupua.
Ja huomio vielä! Suurin osa reissukuvista on nähtävillä mun Flickr.com profiilista, jonne on suora linkki tuossa blogin sivupalkissa loogisesti kohdassa “Kuvia matkalta”

Elias Chinatownissa

Perillä!

Nyt on reissu sitten alkanut! Saavuin Helsinkiin maanantaina ja majoituin perhetutun luokse (kiitos Kaitsulle vieraanvaraisuudesta!) ja sieltä suuntasin tiistaina kohti Reykjavikkia. Islannissa en ollut aikasemmin käynyt joten oli hieno päästä sielläkin pyörähtämään. Siellä minua isännöi paikallinen kontakti, Larus, jonka luona vietin yhden yön Selfossissa. Islannissa kävi kova tuuli ja lämpötila oli +7 joten heti sai kaivaa paksumman paidan esille, vaikka vielä maanantaina kuvittelin etten sitä tarvitsisi kuin lennoilla. Islannissa en viettänyt kuin 15 tuntia, joten paljoa ei kerennyt nähdä. Larus ajelutti minua ympäri Reykjavikkia, josta jatkettiin Selfossiin rauhalliseen majataloon, jonka Laruksen ystävä omisti. Siellä yövyttyäni suunnattiin suoraan lentokentälle ja kohti New Yorkia. Lento kesti 6 tuntia mutta Icelandairin siivittämänä aola kului suhteellisen kivuttomasti vaikka ruokaa en lennolla saanutkaan. Mulla oli oma pieni näyttö, josta katselin leffoja. New Yorkin päässä maahantulomuodollisuudet rullasi tuttua kaavaa mukaillen. Otettiin sormenjälkiä, naamakuvia ja kyseltiin miksi oon täällä sun muuta. Aleksi ja Elias saapuivat samaiselle JFK:n kentälle paria tuntia myöhemmin, josta porukalla siirryttiin tänne Queensiin, meidän hostellille ja liki saman tien suunnattiin kohti Manhattania. Päätettiin ostaa 7 päivä metroliput mieheen hitaan 30 dollaria/lippu vaikka ei ollakkaan täällä kuin kolme päivää. Metroa tulee käytettyä niin paljon että 7 päivän lippu tulee halvemmaksi kuin ostaa 2,5 dollarin kertalippuja. Loppupäivä pyörittiin pitkin Manhattania ja tsekkailtiin pakollisimpia nähtävyyksiä kuten Times Square, Central Park ja Flatiron Building. Ihmisten ja rakennusten määrä on täällä aivan käsittämätön!

Viimeisiä hetkiä Suomessa

Elias ruokailee korealaisittain

Lähtökuumottelua

Harvemmin huuruisessa saunaillassa kehitelty idea useita kuukausia kestävästä matkasta ottaa tuulta alleen, mutta nyt kävi onneksi toisin. Alkuperäinen ajatus oli lähteä reissuun heti tammikuussa vuoden varusmiespalveluksen jälkeen, mutta tuona saunailtana kaveri Aleksi ehdotti että jospa tekisit töitä kesään asti, lähdettäisiin porukalla reissuun ja otettaisiin pikkuveli Elias mukaan. Tässä sitä nyt ollaan ja maailmanympärimatka strattaa 4.6. tiistaina.

Matkan pituus on vielä jokseenkin epäselvä. Paluuliput on vielä hankkimatta joten kotiin tullaan viimeistään kun rahat on loppu. Matkavakuutus päättyy kuitenkin vuoden päästä joten ensi kesään mennessä viimeistään olen kotosalla. Oma matkani alkaa siis 4.6. lennolla Helsingistä Islannin Reykajvikiin, jossa yhden yön yövyttyäni jatkan New Yorkiin. Elias ja Aleksi lentävät 5.6. New Yorkiin ja ovat perillä pari tuntia minua myöhemmin. Sieltä lennetään porukalla 8.6. lähemmäs Meksikon rajaa Phoenixiin, Arizonaan, josta matka jatkuu maitse Meksikon, Guatemalan, Hondurasin, Nicaraguan ja Costa Rican läpi, josta Elias ja Aleksi lentävät kotiin 7.8. eli porukassa reissataan 2 kuukautta. Oma matkani jatkuu takaisin USA:an, josta lennän 29.8. Fijille, josta 21.9. Tongalle ja sieltä Australiaan 15.10. Australiasta eteenpäin en ole vielä lentoja varannut, joten sieltä eteenpäin reissun kulku on vielä itsellenikin mysteeri.
Nyt viimeistä päivää kotona Muhoksella, huomenna lento Oulusta Helsinkiin. Kaikki on kai valmista. Suunnaton stressi on vaivannut nämä viimeiset pari viikkoa. Paljon tulee mietittyä että mitä on vielä hoitamatta, mitä on jäänyt hankkimatta yms. Rinkka on nyt pakattu ja matka voi alkaa! Tätä blogia pyrin päivittelemään vähintään kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa riippuen olosuhteista matkan aikana.

Matkalle mukaan lähtevä omaisuus:
-5 sukat
-5 bokserit
-pitkälahkeiset housut kaupunkeihin
-2 shortsit
-2 t-paitaa
-ohut pitkähihainen
-paksempi pitkähihainen illoiksi
-uimashortsit
-hygieniapussi (shampoota, dödöä, hammasharjaa yms.)
-pieni retkipyyhe
-makuupussi
-hyttysverkko
-rinkan sadesuoja
-lääke- ja ensiapulaukut
-lantiomallinen rahavyö
-kirjoja
-kännykkä latureineen
-iPod latureineen
-tietokone latureineen
-kamera latureineen
-verkkovirta-adapteri
-irtoremmejä
-jätesäkkejä (lähinnä päivärepun sadesuojaksi)
-munalukkoja
-linkkuveitsi
-taskulamppu
-aurinkolasit
-pieni jalusta kameralle
-rannekello

-pelikortit
Kantamuksilla painoa yhteensä noin 11kg
Rinkan sisältö