Jäähyväiset Guatemalalle ja läpikulkumatkalla Hondurasissa

Guatemalan standardeilla yllättävän hyväkuntoista tietä pitkin matka jatkui taas täyteen ämpätyllä minibussilla Pohjois-Guatemalasta Rio Dulcen pieneen kaupunkiin lähemmäs Hondurasin rajaa. Rio Dulceen päätyvät ulkomaalaiset koostuvat lähinnä backpackereista sekä pääsääntöisesti amerikkalaisista purjehtijoista, jotka ovat tuoneet paattinsa turvaan Karibianmeren hurrikaanikaudelta. Sinänsä itse kaupungissa ei ole mitään mielenkiintoista, mutta kaupungin ja Karibian yhdistävän joen varrella sijaitsee ihastuttavia hostelleja, joihin moni pysähtyy hetkeksi rentoutumaan ja toki tämän takia mekin Rio Dulceen pysähdyttiin. Bussista ulos selvittyämme toikkaroitiin sekavan kaupungin läpi kohti laituria. Kun kyseltiin eri ihmisiltä milloin ja mistä lähtee vene haluamaamme hostelliin, osoitettiin meidät aina samalle laiturille, mutta tarpeeksi kauan odotettuamme oltiin kaikki yhtä mieltä siitä ettei mitään venettä ole tulossa ja lähdettiin etsimään paikkaa josta voitaisiin hostellille itse soittaa. Matkalla tuli kuitenkin vastaan kyseisen hostellin sisäänheittäjä hienoine esitteineen ja lupasi soittaa hostelliin ja eipä aikaakaan kun meitä jo tultiinkin veneellä hakemaan. Vajaan 10 minuutin venematkan päästä oltiin keskellä viidakkoa pienellä joenhaaralla, jonka varrelle 3 sveitsiläistä jätkää oli rakentanu oman pienen baarilla ja ravintolalla varustetun hostellin, jonne jumahdettiin melkein viikoksi. Alueelta ei omin avuin päässyt oikeen mihinkään koska viidakon läpi kulkemiseen tarvitaan Tarzanin taidot ja vesitse kaupunkiin on suht pitkä matka, mutta päivät kuluivat rattoisasti kirjoja lukiessa ja pienellä kajaakilla lähiympäristöä tutkiskellessa. Toki pieni ekskursio läheisille vesiputouksille tehtiin!

Moni matkaaja jatkaa Rio Dulcsesta jokea pitkin Livingstonen kylään Karibianmeren rannikolle, joka oli meidänkin alkuperäinen suunnitelma, mutta koska venematka Livingstoneen oli Guatemalan hintatasoon nähden aika överisti hinnoiteltu, päätettiin jatkaa matkaa maitse Hondurasiin. Suunnattiin pienellä moottoriveneellä viidakkohostellista takaisin Rio Dulcen kaupunkiin, josta lyhyen bussimatkan päästä oltiinkin jo rajalla. Jälleen rajamuodollisuudet sujui tosi simppelisti vaikka tällä kertaa jouduttiinkin Hondurasin puolella täytellemään maahantulolomakkeita, joita tuskin kukaan tulee koskaan edes vilkaisemaan. Rajalta saatiin kätevästi bussiyhteys läheiseen San Pedro Sulan kaupunkiin, jonne perille pästyämme alkoi jo ilta pikkuhiljaa hämärtää, joten päätettiin jäädä kaupunkiin yöksi. San Pedro Sula on kehitysmaakaupunkienkin asteikolla ruma ja likainen suurkaupunki ja se on tunnettu lähinnä rikollisuudestaan. Tilastollisesti se onkin maailman vaarallisin kaupunki, sillä listatetessa maailman kaupungit murhien lukumäärän mukaan, komeilee San Pedro Sula listalla ykkösenä toista vuotta putkeen tuloksin 169 murhattua ihmistä 100 000 asukasta kohden. Kaupungilla on vakava ongelma järjestäytyneen rikollisuuden kanssa, se on Hondurasin huumeliikenteen solmukohta sekä kaupunkiin virtaa eri teitä järjetön määrä laittomia aseita. Rikollisuuden ja väkivallan keskittyessä kaupungin outskirtseille on San Pedro Sulan keskusta päivisin suhteellisen turvallinen, joten matkalaisella ei ole montaa syytä olla turvallisuudestaan huolissaan, mutta yleensä vielä vähemmän syitä jäädäkkään ja mekin suuntasimme edelleen kohti etelää heti seuraavana aamuna.

San Pedro Sulasta bussi suuntasi kohti Lago de Yojoaa, Hondurasin suurinta järveä, jonka rannalla sijaitsevassa pienessä kylässä sijaitsi seuraava kohteemme: D&D Brewery. Amerikkalaisen heebon perustama kodikas hostelli, joka toimi samalla myös olutpanimona kuten nimestä on pääteltävissä ja olutpanimon sattuminen reitille ajoittui myös sopivasti mun synttäreiden kanssa! Sen lisäksi että tutustuttiin tarkemmin minipanimon oluttarjotaan, käytiin toki myös tutustumassa itse järveen vuokraamalla soutuvene. Eteneminen pohjasta hieman vuotavalla ja muutenkin parhaat päivänsä nähneellä veneellä oli vaivalloista, mutta kyyti hyvin rauhallista ja soutuveneily on eittämättä paras tapa ominpäin tutkia kaunista järveä ja sitä ympäröivää luontoa satoine eri lintuineen.

Järvellä viihdyttiin neljän yön verran ja jatkettiin kohti Tegucigalpaa, Hondurasin pääkaupunkia. Tegucigalpa on kaupunkina lähes samaa kastia San Pedro Sulan kanssa (vaikkei aivan yhtä hirveä olekaan) ja sinne pysähdyttiin yöpymään ainoastaan siksi, koska ei yksinkertaisesti Eliaksen kanssa jaksettu herätä aamulla tarpeeksi aikaisin, että oltais keretty Nicaraguan puolelle samana päivänä ja osittain myös siksi, että halusin ostaa Tegucigalpasta typerän jalkapallohenkeä huokuvan Honduras t-paidan, johon tuskin koskaan tulen Suomessa sonnustautumaan festareita lukuunottamatta. Hondurasin visiitti jäi tällä kertaa melko lyhyeksi, oikeastaan vain läpikulkumatkaksi, mutta matka jatkuu ja huomenna kohti järvien ja tulivuorten Nicaraguaa!

Vesiputoukset Guatemalassa lähellä Rio Dulcea

Vesiputoukset Guatemalassa lähellä Rio Dulcea

Kajakki on paras kulkupeli kapeilla joenhaaroilla!

Kajakki on paras kulkupeli kapeilla joenhaaroilla!

Järvinäkymät Hondurasissa, Lago de Yojoa

Järvinäkymät Hondurasissa, Lago de Yojoa

P7150583

Lago de Yojoa, Honduras

Hondurasilaista kaupunkinäkymää Tegucigalpassa

Hondurasilaista katukuvaa Tegucigalpassa

2 vastausta artikkeliin ”Jäähyväiset Guatemalalle ja läpikulkumatkalla Hondurasissa

  1. Fernis

    For your sake, it was a good idea to skip Honduras…..you guys are having a lot of fun and we……a lot of rain (never mind)! Keep on rolling.. And take care you all.
    Tio

    Vastaa
    1. Maija J.

      I agree with Fernis, take care! What an adventure you are in!!! Hopefully, still going strong ” ) My hello to Merja& Tuuli also plus all the family, <3 from Helsinki, Maija

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *