Tulivuoriseikkailuja Nicaraguassa!

Ensimmäinen yöpymispaikka Nicaraguassa oli rajasta etelään kuljettaessa heti seuraava isompi kaupunki, Estelí. Tarkoitus oli päästä yhdessä päivässä Tegucigalpasta Leonin kaupunkiin Nicaraguan puolelle, mutta laiskuus voitti eikä jaksettu taaskaan herätä tarpeeksi aikaisin. Estelíin perille päästyämme ilta alkoi jo hämärtää ja käveltiin bussiasemalta keskustaan. Ensimmäiseen keskustassa sijaitsevaan hostelliin asteltuamme saimme yllätykseksemme kuulla että kaikki sängyt on varattu ja meidät viitottiin seuraavaan hostelliin korttelin päähän, mutta tässäkin majatalossa oli sama tilanne. Reissua oli takana varmaan jo 6 viikkoa ja tämä oli ensimmäinen kerta kun meidät käännytettiin majatalosta sen ollessa täynnä. Oli todella outoa että näin pääsi käymään kahdessa peräkkäisessä paikassa ja vieläpä tällaisessa läpikulkukaupungissa. Kolmannenkin hostellin ollessa täynnä ei voitu enää uskoa tilannetta todeksi, mutta ei auttanut kuin jatkaa etsintää ja lopulta neljännessä löytämässämme hostellissa oli kuin olikin tilaa.

Aamulla matka jatkui chicken bussilla kohti Leonia, jonne jäätiin muutamaksi yöksi. Päälimmäisin syy miksi Leoniin halusin, oli kaupungin tunnetuin adrenaliiniaktiviteetti, volcano boarding eli vapaasti kännettynä tulivuoripulkkamäki! Kaupungista noin 20 kilometrin päässä oleva Cerro Negro on reilut 700 metriä korkea, nuori ja aktiivinen tulivuori. Se on purkautunut viimeksi vuonna 1999 ja on edelleen kokonaan vulkaanisen soran peitossa. Koska Cerro Negro on minun tietooni ainoa paikka, jossa volcano boardailua voi harrastaa, oli sitä pakko nyt siis kokeilla. Tulivuoren päälle ei laskettelukeskusten standardein oltu tietysti mitään hissejä rakennettu, joten huipulle piti itse kiivetä pulkat selässä, jossa kesti noin 45 minuuttia. Maisemat Cerro Negron päältä olivat käsittämättömän kauniit ja osa kiipeää tulivuorelle yksinomaan niiden takia. Huipulla vedettiin polvi- ja kyynärpääsuojat ja räikeän väriset suojapuvut niskaan, suojattiin silmät yläasteen kemian tunneilta tutuilla suojalaseilla, jonka jälkeen oltiin valmiita laskemaan alas. Vaihtoehtoina oli puinen pulkka, jonka kyytiin istuttiin, sekä lumilautaa muistuttava lauta, jolla pääsi alas seisten. Pakko myöntää että tässä kohtaa hieman nössöilin ja valitsin pulkan. Halutessaan tulivuoren mustaa rinnettä pääsee pulkalla alas jopa 80 kilometrin tuntivauhtia, mutta kyyti on jaloilla välillä jarruttamalla huomattavasti inhimillisempää. Joka tapauksessa kyytin on huimaa ja matka alas kestää alle minuutin. Paremman käsityksen volcano boardingista saa esimerkiksi tästä videosta http://www.youtube.com/watch?v=gzJalxDf3DU

Seuraava kohde oli Nicaragua-järvellä sijaitseva Isla de Ometepen saari, joka on muodostunut kahdesta järvestä nousevasta tulivuoresta. Saaren kaunis luonto ja tulivuoret houkuttelevat saarelle suhteellisen paljon turisteja ja se onkin yksi Nicaraguan must-see kohteista. Leonista päästiin näppärästi Rivasin kaupunkiin, josta oli tunnin lauttamatka saarelle. Lauttasatamasta otettiin jälleen chicken bus saaren suurimpaan asutuskeskukseen, Altagraciaan, josta bussikuski vakuuttii meidän saavan toisen bussin saaren kaakkois-osiin, jonne oltiin suuntaamassa. Perille päästyämme huomattiin että meitä oli kusetettu ja jouduttiin ottamaan överihinnoiteltu taksi kohteeseen. Majoituttiin järven rannalle mukavaan pieneen hostelliin, jossa oli tarkoitus viettää koko viikko, mutta parin yön jälkeen päätettiin kuitenkin vaihtaa halvempaan, tulivuoren juurella sijaitsevaan vaihtoehtoon. Päivät kuluivat leppoisasti kirjoja lukiessa, korttipelejä pelatessa ja loikoillessa hostellin näköalatorneissa, joiden tarjoamiin maisemiin ei ikinä kyllästy. Ja toki kun saari on tulivuoristaan tunnettu, piti niistä toinen käydä myös valloittamassa! Valittiin kiipeilykohteeksi saaren tulivuorista pienempi ja ei-aktiivinen Volcan Maderas, koska oppaat olivat sinne halvempia. Herättiin aikaisin aamulla, treffattiin oppaan kanssa ja lähdettin kiipeämään kohti huippua. Alhaalta katsottuna Maderas ei näyttänyt kovinkaan jyrkältä ja luultiin että ylös asti pääsee ongelmitta, mutta ei mennyt kauaakaan kun huomattiin olevamme hieman väärässä. Nousu oli yllättävän raskas ja hiki virtasi jatkuvasti. Taukoja piti pitää useampia ja vesi uhkasi loppua kesken, mutta tulivuoren rinteille kasvanut viidakko oli kuitenkin niin siisti näky ettei polviin asti kuraiset housut ja hiestä läpimärkä paita juuri haitanneet. Matka huipulle liki 1400 metriin kesti noin 3 tuntia ja perille päästyämme oltiin suht uupuneita, joten pysähdyttiin evästämään. Maisemissa ei ollut juuri kehumista, koska tulivuori on jatkuvasti pilvien peitossa, mutta tulivuoren huipulla sijaitseva pieni kraaterijärvi oli kyllä aika siisti näky. Elias ja Aleksi päättivätkin virkistäytyä pulahtamalla yllättävän kylmään järveen tulivuoren huipulla. Alaspäin päästiin huomattavasti nopeammin, noin kahdessa tunnissa, vaikka yllättäen alkanut kaatosade tekikin maastosta mutaisen ja liukkaan, mutta alas asti päästiin turvallisesti! Nyt on tulivuori valloitettu ja voidaan taas löhöillä muutama päivä miellyttävästä ilmastosta nauttien. Ometepen saari jää taakse huomenna ja suunnataan kohti Väli-Amerikan etapin viimesistä rantaa, San Juan del Suria.

Näkymät hostellin näköalatornista, taustalla Ometepen aktiivinen tulivuori Concepcion

Näkymät hostellin näköalatornista, taustalla Ometepen aktiivinen tulivuori Concepcion

Tarzan-maisemat!

Tarzan-maisemat!

Aleksi rämpii viidakon halki Volcan Maderasin rinteillä

Aleksi rämpii viidakon halki Volcan Maderasin rinteillä

Leon

Leon

Valmistautumassa pulkkamäkeen

Valmistautumassa pulkkamäkeen

Tulivuoriposeeraus Cerro Negrolla

Tulivuoriposeeraus Cerro Negrolla

Cerro Negron huipulta oli komeet maisemat!

Cerro Negron huipulta oli komeet maisemat!

Yksi vastaus artikkeliin ”Tulivuoriseikkailuja Nicaraguassa!

  1. bimba

    Wow, mielenkiintoinen blogi! Itselläkin toiveissa reissata tammikuusta lähtien samaa reittiä kohti Etelä-Amerikkaa, joten jään innolla odottamaan jatkoa!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *