Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2013

Back in the States!

Saavuttiin porukalla Aleksin ja Eliaksen kanssa jälleen Yhdysvaltain maaperälle Fort Lauderdalen lentokentälle, joka sijaitsee noin 50 kilometriä Miamista pohjoiseen. Mentiin vielä yhdessä maahantulotenttausten läpi, napattiin rinkat liukuhihnalta ja miehekkäiden kädenpuristusten jälkeen tiemme erosivat. Elias ja Aleksi siis suuntasivat kohti Suomea ja mun matka jatkuu tästä eteenpäin yksin, mutta toki matkanvarrelle on sovittuna useampiakin treffejä eri kavereitten kanssa. Honduras-paitaan sonnustautuneena pyörin ympäri Fort Lauderdalen kenttää vailla minkäänlaista käsitystä siitä miten pääsen Miami Beachille, josta olin itselleni varannut hostellin. Lentokenttätyöntekijä opasti mut Miamin lentokentälle menevään junaan, josta taas pääsisin bussilla Miami Beachille. Näin tapahtuikin ja vaikka matkassa kestikin liki 2 tuntia, pääsin lopulta perille ja löysin vielä oikean hostellinkin. Illalla kävin vielä kävelyllä ihastelemassa Miami Beachin neonvaloin koristeltuja katuja.

Liki kaksi kuukautta kehitysmaissa pyörineenä oli todella outo palata organisoituun ja järjestelmälliseen yhteiskuntaan. Bussit kulkevat jälleen ajallaan ja risteyksiä ohjailee kaaosteorian sijaan liikennevalot, mutta vaikka kolmannessa maailmassa paremmin viihdynkin, ei land of the free silti jätä ikinä kylmäksi. Miami Beach on hyvin erilainen kuin aikaisemmin näkemäni jenkkikaupugit New York ja Chicago. Pilvenpiirtäjiä ei juuri ole ja kaupungin katukuvaa pitää otteessaan omaperäinen art deco arkkitehtuuri. Miami Beachin alue on täynnä näitä pastellivärein maalattuja art deco-taloja, jotka varmasti moni on nähnyt Miamiin sijoittuvissa elokuvissa ja TV-sarjoissa, joista mainittakoon esimerkiksi Miami Vice ja Scarface. Parhaiten art deco-arkkitehtuuri on esillä kuuluisalla Ocean Driven rantabulevardilla, joka varsinkin yöllä on erittäin vaikuttava näky. Kuten nimestäkin on pääteltävissä, Miami Beachin yksi kovimpia vetonauloja on myös kilometrejä pitkä valkoinen hiekkaranta. Huolimatta Miami Beachin upeasta arkkitehtuurista ja kauniista rannasta, loppuu siellä tekeminen yllättävänkin äkkiä, joten sinne varaamani kolme päivää riittivät aivan mainiosti muodostamaan hyvän käsityksen kaupungista.

Miami Beachin hiekkarantaa

Miami Beachin hiekkarantaa

Art Decoa Miami Beachilla

Art decoa Miami Beachilla

Ocean Drive!

Ocean Drive!

Seuraava kohde oli osittain jo entuudestaan tuttu Chicago, USA:n kolmanneksi suurin kaupunki New Yorkin ja Los Angelesin jälkeen. Koska lento Chicagoon lähti aikaisin aamulla, päätin säästää yhden yön majoituskustannukset ja kalliin taksimatkan saapumalla lentokentälle jo edellisenä iltana bussilla. Lentokenttäyöpymisen mukavuus riippuu hyvin pitkälti lentokentästä ja tällä kertaa kävi hyvä tuuri, sillä Fort Lauderdalen kentällä oli erittäin hiljaista ja rauhallista, eikä penkkejäkään oltu tärvelty nukkumakelvottomiksi käsinojilla kuten lentokentillä yleensä on tapana. Kentällä en saanut nukuttua kuin pari tuntia, mutta itse lennolla Chicagoon sain vielä hieman maksettua univelkojani pois. Chicagossa olin tosiaan käynyt 2 vuotta aikaisemmin, jolloin ihastuin kaupunkiin ja nyt sinne oli pakko päästä takaisin. Kadut pidetään hämmästyttävän puhtaina ja sinnetänne on ripoteltu hienoja tilataideteoksia. Arkkitehtuuri muistuttaa hieman New Yorkia, mutta Chicago ei ole lähellekään yhtä ruuhkainen ja hektinen kaupunki kuin New York. Kaduilla voi kävellä törmäilemättä toistuvasti muihin ihmisiin ja voi samalla ihastella gangsterileffoista tuttua urbaania maisemaa. Chicago on ehdottomasti tähän asti kestäneen matkan paras kaupunki!

Chicagoon oli sovittu myös reissun ensimmäiset treffit. Inka, Karim, Janne, Juho ja Pasi on kaikki mun vanhoja kavereita taekwon-do ajoilta, ja porukka oli nyt jo toista kertaa kuukauden mittaisella coast-to-coast road tripillä jenkeissä. Porukka oli vuokrannut New Yorkista 7-paikkaisen ”Penny”:ksi nimetyin Dodgen, jolla oli määrä ajella Yhdysvaltain halki kohti Las Vegasia. Pitkään aikaan ei oltu Suomessakaan nähty, joten oli tosi kiva pitkästä aikaa hengailla porukalla, vaihtaa kuulumisia ja reissutarinoita, sekä yhdessä seikkailla pitkin Chicagon katuja, joihin ei ihan heti kyllästy! Pari päivää Chicagossa vierähti erittäin rattoisasti mukavassa seurassa ja matka jatkuu road trip hengessä piakkoin kohti Milwaukeeta!

P8110683 P8120684 P8130697

Road trip porukkaa!

Road trip porukkaa!

Hei hei Väli-Amerikka!

San Juan del Suriin oli Ometepen saarelta lyhyt matka, joten perille päästiin nopeasti. Tyynenmeren rannalla sijaitseva San Juan del Sur on Nicaraguan suosituin turistikohde upean kallioiden ympäröimän rantansa ja lähistöllä sijaitsevien surffispottien takia. Rannalle on rakennettu paljon ravintoloita ja turistien tarpeita palvelevia liikkeitä kuten matkatoimistoja, surffivuokraamoja ja itseääntoistavia tuliaiskojuja on ripoteltu tiheästi ympäri kaupungin katuja. Kaupunki on surffauksen ohella tunnettu myös aktiivisesta yöelämästä, jonka takia päätettiin majoittautua rannalla sijaitsevaan, hieman kalliimpaan hostelliin kauempana keskustasta, jotta vältyttäis pahimmilta keskustan meteleiltä. Ehdottoman hyvä ratkaisu myös siksi että rannalle pääsi tosi helposti!

Koska San Juan del Surissa on läsnä vahva surffiskene, oli tottakai munkin pakko päästä surffausta kokeilemaan ja Eliaksenkin sain houkuteltua mukaan mainingeille. Surffituntikin saatiin järkättyä helposti hostellin kautta. Heitettiin aloittelijoille sopivat, hieman normaalia surffilautaa isommat ja pidemmät longboardit auton katolle ja suunnattiin noin 10 kilometrin päähän kohti Playa Remanson rantaa, jossa aallot on parempia kuin San Juan del Surin rannalla. Itse surffitunti alkoi kuivaharjoittelulla rannalla jossa harjoiteltiin kuinka makuuasennosta ponnahdetaan laudan päälle seisomaan. Samalla surffikoutsi selitti perusasioita kuten miten laudan päällä seistään ja milloin pitää nousta makuuasennosta seisomaan. Hetken aikaa räpellettyämme päästiin longboardiemme kanssa veteen. Aluksi surffikoutsi työnsi laudalle vauhtia, sanoi millon pitää alkaa melomaan kohti rantaa ja milloin pitää nousta ylös laudalla. Perusidean sisäistämisessä ei mennyt kovinkaan kauaa ja surffitunnin päätteeksi saatiin vielä itseksemme harjoitella aalloilla. Kaiken kaikkiaan tosi mielenkiintoinen ja haastava urheilumuoto, jonka parissa tulen varmasti viettämään enempi aikaa myöhemmin matkallani! Suurin osa ajasta San Juan del Surissa kului kuitenkin vain loikoillessa ja päivää paistatellessa.

Vajaan viikon jälkeen jatkettiin matkaa kohti Costa Ricaa, Väli-Amerikan etapin ja yhteisen matkamme viimeistä kohdetta. San Juan del Surista päästiin bussilla suht helposti rajalle, jossa jälleen täyteltiin maahantulokaavakkeita ja voideltiin pakon edessä byrokratian rattaita vähintäänkin hämärillä maastapoistumismaksuilla. Tarkoitus oli yöpyä jossain puolenvälin tienoilla matkalla Nicaraguan rajalta pääkaupunki San Joséen, mutta rajalla selvisi että päästään perille asti San Joséen yhdellä bussilla ja vieläpä sopuhintaan. Costa Rica on huomattavasti vauraampi valtio kuin pohjoinen naapurinsa Nicaragua, joten tiet ja bussit ovat hyvässä kunnossa. Toki maan vauraus näkyy myös maan hintatasossa. Siinä missä Nicaraguassa maksettiin 4 euroa/yö hostellissa, maksaa vastaava hostelli yli 10 euroa yöltä Costa Ricassa.

Saavuttiin San Joséen myöhään illalla liikenneruuhkan takia, mutta päästiinpä ainakin perille! Takana yli 6500 kilometriä lukuisissa eri busseissa 6 eri maassa ja lopulta oltiin perillä. 2 kuukautta on nyt triona matkustettu Aleksin ja Eliaksen kanssa ja kaikki on mennyt hyvin, vaikka Väli-Amerikkaa pidetäänkin vaarallisena paikkana matkustaa. Muutenkin Väli-Amerikasta jäi mieleen erittäin positiivinen kuva: ihmiset ovat ystävällisiä ja luonto on sanoinkuvailemattoman kaunista kaikkine viidakkoineen, tulivuorineen ja rantoineen. Jos jotain huonoa täytyy keksiä niin ruoka. Meksikossa ruoka on loistavaa, mutta eteläisissä Väli-Amerikan maissa (Guatemala, Honduras, Nicaragua) paikalliset ateriat koostuvat hyvin pitkälti pavuista ja riisistä. Mainittakoon vielä sen verran että seuraavan kerran kun edes suunnittelen matkaavani latinalaiseen Amerikkaan, opettelen espanjaa paremmin. Osittain se on välttämättömyys täällä matkatessa, sillä englannin kielitaito päättyy välittömästi USA:n ja Meksikon rajalla, mutta suhteellisen hyvin tultiin kuitenkin porukalla toimeen Tarzan-tason espanjallamme ja Aleksin fraasikirjalla.

Yhteinen taipaleemme Aleksin ja Eliaksen kanssa päättyy San Joséen, josta lennetään vielä samalla lennolla Floridaan. Sieltä pojat lentää kohti New Yorkin ja Münchenin kautta Helsinkiin ja minä jään ihmettelemään Miami Beachin neonvaloin valaistuja öisiä katuja.

San Juan del Surin ranta

San Juan del Surin ranta

P8030649

San José, Costa Rica

San José, Costa Rica

San José

San José