Hei hei Väli-Amerikka!

San Juan del Suriin oli Ometepen saarelta lyhyt matka, joten perille päästiin nopeasti. Tyynenmeren rannalla sijaitseva San Juan del Sur on Nicaraguan suosituin turistikohde upean kallioiden ympäröimän rantansa ja lähistöllä sijaitsevien surffispottien takia. Rannalle on rakennettu paljon ravintoloita ja turistien tarpeita palvelevia liikkeitä kuten matkatoimistoja, surffivuokraamoja ja itseääntoistavia tuliaiskojuja on ripoteltu tiheästi ympäri kaupungin katuja. Kaupunki on surffauksen ohella tunnettu myös aktiivisesta yöelämästä, jonka takia päätettiin majoittautua rannalla sijaitsevaan, hieman kalliimpaan hostelliin kauempana keskustasta, jotta vältyttäis pahimmilta keskustan meteleiltä. Ehdottoman hyvä ratkaisu myös siksi että rannalle pääsi tosi helposti!

Koska San Juan del Surissa on läsnä vahva surffiskene, oli tottakai munkin pakko päästä surffausta kokeilemaan ja Eliaksenkin sain houkuteltua mukaan mainingeille. Surffituntikin saatiin järkättyä helposti hostellin kautta. Heitettiin aloittelijoille sopivat, hieman normaalia surffilautaa isommat ja pidemmät longboardit auton katolle ja suunnattiin noin 10 kilometrin päähän kohti Playa Remanson rantaa, jossa aallot on parempia kuin San Juan del Surin rannalla. Itse surffitunti alkoi kuivaharjoittelulla rannalla jossa harjoiteltiin kuinka makuuasennosta ponnahdetaan laudan päälle seisomaan. Samalla surffikoutsi selitti perusasioita kuten miten laudan päällä seistään ja milloin pitää nousta makuuasennosta seisomaan. Hetken aikaa räpellettyämme päästiin longboardiemme kanssa veteen. Aluksi surffikoutsi työnsi laudalle vauhtia, sanoi millon pitää alkaa melomaan kohti rantaa ja milloin pitää nousta ylös laudalla. Perusidean sisäistämisessä ei mennyt kovinkaan kauaa ja surffitunnin päätteeksi saatiin vielä itseksemme harjoitella aalloilla. Kaiken kaikkiaan tosi mielenkiintoinen ja haastava urheilumuoto, jonka parissa tulen varmasti viettämään enempi aikaa myöhemmin matkallani! Suurin osa ajasta San Juan del Surissa kului kuitenkin vain loikoillessa ja päivää paistatellessa.

Vajaan viikon jälkeen jatkettiin matkaa kohti Costa Ricaa, Väli-Amerikan etapin ja yhteisen matkamme viimeistä kohdetta. San Juan del Surista päästiin bussilla suht helposti rajalle, jossa jälleen täyteltiin maahantulokaavakkeita ja voideltiin pakon edessä byrokratian rattaita vähintäänkin hämärillä maastapoistumismaksuilla. Tarkoitus oli yöpyä jossain puolenvälin tienoilla matkalla Nicaraguan rajalta pääkaupunki San Joséen, mutta rajalla selvisi että päästään perille asti San Joséen yhdellä bussilla ja vieläpä sopuhintaan. Costa Rica on huomattavasti vauraampi valtio kuin pohjoinen naapurinsa Nicaragua, joten tiet ja bussit ovat hyvässä kunnossa. Toki maan vauraus näkyy myös maan hintatasossa. Siinä missä Nicaraguassa maksettiin 4 euroa/yö hostellissa, maksaa vastaava hostelli yli 10 euroa yöltä Costa Ricassa.

Saavuttiin San Joséen myöhään illalla liikenneruuhkan takia, mutta päästiinpä ainakin perille! Takana yli 6500 kilometriä lukuisissa eri busseissa 6 eri maassa ja lopulta oltiin perillä. 2 kuukautta on nyt triona matkustettu Aleksin ja Eliaksen kanssa ja kaikki on mennyt hyvin, vaikka Väli-Amerikkaa pidetäänkin vaarallisena paikkana matkustaa. Muutenkin Väli-Amerikasta jäi mieleen erittäin positiivinen kuva: ihmiset ovat ystävällisiä ja luonto on sanoinkuvailemattoman kaunista kaikkine viidakkoineen, tulivuorineen ja rantoineen. Jos jotain huonoa täytyy keksiä niin ruoka. Meksikossa ruoka on loistavaa, mutta eteläisissä Väli-Amerikan maissa (Guatemala, Honduras, Nicaragua) paikalliset ateriat koostuvat hyvin pitkälti pavuista ja riisistä. Mainittakoon vielä sen verran että seuraavan kerran kun edes suunnittelen matkaavani latinalaiseen Amerikkaan, opettelen espanjaa paremmin. Osittain se on välttämättömyys täällä matkatessa, sillä englannin kielitaito päättyy välittömästi USA:n ja Meksikon rajalla, mutta suhteellisen hyvin tultiin kuitenkin porukalla toimeen Tarzan-tason espanjallamme ja Aleksin fraasikirjalla.

Yhteinen taipaleemme Aleksin ja Eliaksen kanssa päättyy San Joséen, josta lennetään vielä samalla lennolla Floridaan. Sieltä pojat lentää kohti New Yorkin ja Münchenin kautta Helsinkiin ja minä jään ihmettelemään Miami Beachin neonvaloin valaistuja öisiä katuja.

San Juan del Surin ranta

San Juan del Surin ranta

P8030649

San José, Costa Rica

San José, Costa Rica

San José

San José

3 vastausta artikkeliin ”Hei hei Väli-Amerikka!

  1. Helena Leskelä

    Varmasti antoisa ja ikimuistoinen reissu teille kolmelle. Poikien kotimatka näyttää myös sujuneen hyvin, sillä näin vilauksen Eliaksesta eilen Muhoksen raitilla 🙂

    Vastaa
  2. Soile Seppä

    Tsemppiä sinulle Asser, kun jouduit jatkamaan reissua yksin! Toisaalta – onhan sulla kokemusta jo Afrikasta. Nopeasti opitte surffauksen, Jarkon lempilajin. Lähikosketus tuon arvaamattomasti käyttäytyvän vesielementin kanssa inspiroi varmaan jatkossakin kaltaistasi seikkailijaa. Meidän elokuinen reissumme supistui jälleen Lappiin ja Norjaan, mutta emme tunnu saavan kylläksemme noista karun kauniista pohjoisista maisemista.
    Terveyttä ja kaikin puolin onnekasta matkan jatkoa sinulle!
    t. Soile ja Jukka

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *