Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2014

Saarivaltion antia – surffausta ja autiosaaria

Löntysteltiin Baguion bussiasemalle hieman ennen puoltapäivää etsimään San Juanin surffibiitsille suuntaavaa bussia, joka löytyikin melko nopeasti. Bussi kylläkin oli ennennäkemättömän huterassa kunnossa ja osa sen ikkunoista oli korjattu teippaamalla ne paikoilleen. Linjurissa ei kuitenkaan onneksi ollut tungosta, joten matka meni kuitenkin rattoisasti, kun kaikille oli omat pitkät kahdenistuttavat penkit. Perillä San Juanissa oltiin noin 4 tunnin matkan jälkeen ja jalkauduttuamme lähdettiin etsimään kattoa pään päälle siltä istumalta. Käveltiin rantaa pitkin melkein tunnin verran eikä oikein mieluisaa paikkaa tahtonut löytyä, kunnes San Juanissa asuva puolalaismies neuvoi meidät pääkadun toisella puolella sijaitsevaan hostelliin. Vaikka oltiinkin etsitty rantabungalowia merinäköaloineen, päätettiin jäädä tähän hostelliin, jossa lähes kaikki oli rakennettu bambusta ja miljöö oli muutenkin erittäin miellyttävä. Säästettiin myös isot setelit nukkumalla hostellin hyttysverkoin varustetuissa riippumatoissa muutaman euron hintaan per yö. Eikä sinne rannallekaan ollut kuin 5 minuutin kävelymatka.

Aktiviteetit 4 päivän San Juanin visiitin aikana painottuivat surffaukseen ja radatukseen rantabaareissa, tosin meidän surffaus oli lähinnä onnetonta räpiköintiä. Siinä missä päivät surfailtiin, illat vietettiin joko hostellilla jumitellen tai rantabaareja kierrellen, joista hostellilla tapaamamme australailainen Miles antoi meille kattavan kierroksen. Yhtenä iltana päästin myös todistamaan filippiiniläistä tärykalvot puhkovaa karaoke-mittelöä.

Reissuposse + Jenny! vasemmalta oikealle: Ori, Jenny, Jack, Frank, minä

Reissuposse + Jenny! vasemmalta oikealle: Ori, Jenny, Jack, Frank, minä

San Juanista suunnattiin takaisin Manilaan ja majoittauduttiin minnepä muuallekaan kuin jo entuudestaan tuttuun Pink Manilaan. Tarkoitus oli hieman porista muiden Filippiinien reissaajien kanssa ja kysellä mitkä mestat ovat taifuunilta säilyneet ja minne voi mennä. Kävi ilmi että suurin osa maasta on kunnossa, mutta taifuunin kulkureitistä muutaman kymmenen kilometrin säteelle sattunut on tuhoutunut melko perusteellisesti. Päätettiin suunnata Palawanin saarelle, jota on kehuttu yhdeksi Filippiinien kauneimmista paikoista. Seuraavana aamuna lähdettiin Jackin ja Orin kanssa kaupungin satamaa kohti kyselemään laivakyytejä Palawania kohti Frankin mennessä kaupungille hoitamaan asioitaan. Satama-alue oli kaoottinen ja todella epäjohdonmukainen. Mitään selkeää matkustajaterminaalia ei ollut vaan kaikilla matkustajalauttayhtiöillä oli omat toimistonsa, jotka oli ripoteltu pitkin suurta satamaa. Hintojen vertailu oli äärimmäisen työlästä ja moni lauttayhtiöistä ei edes kulkenut Palawanille ja koska matka olisi kuitenkin kestänyt melkein kaksi vuorokautta, päätettiin että maksetaan hieman enemmän ja sijoitetaan lentoihin, jotka ostettiinkin jo seuraavana päivänä.

Lento Manilasta Palawaninille laskeutui Puerto Princesaan, saaren pääkaupunkiin. Puerto Princesan lentokenttä on siitä erikoinen, että se sijaitsee käytännössä aivan kaupungin keskustasta ja kentältä voi halutessaan kävellä hotellille. Laiskuutemme ja pienten sadekuurojen takia otettiin kuitenkin riksat ennalta tsekattuun hostelliin. Tarkoituksena oli vuokrata prätkät noin viikoksi ja kierrellä Palawanin saarta omine neuvoinemme, ja pyörävuokraamoja lähdettiinkin kilpailuttamaan heti seuraavana päivänä. Lopulta kuitenkin luovuttiin tästä ideasta, koska pyörien vuokraaminen olisi tullut hieman kalliiksi. Päädyttiin ottamaan yöbussi saaren pohjoisosiin, El Nidoon, jonne koko saaren turismi suurilta osin keskittyy ja lähinnä El Nidon lähistöllä sijaitsevan uskomattoman kauniin Bacuitin saariston vuoksi.

Bussissa en saanut nukuttua silmäystäkään ja syytän äärimmäisen epämukavaa, liian kapeaa penkkiä ja kovaäänisistä soitettuja 80-luvun rock balladeja, joita bussikuski huudatti läpi yön jostain käsittämättömästä syystä. Perillä oltiin neljältä aamulla, mutta bussiasemalla riksakuskit olivat jo odottelemassa päivän ensimmäisiä asiakkaitaan ja näin meidänkin seurue pääsi asemalta ”kylille” asti.

Majoituttiin El Nidossa filippiiniläisen perheen luokse, joka vuokrasi talonsa yläkertaa majoitukseksi matkalaisille, eli kunnon homestay meininki. Tästä paikasta oltiin kuultu Puerto Princesan hostellin työntekijältä, joka oli oman käsitykseni mukaan isäntäperheemme sukulaisia. Homestay-tyyppinen majoitus on monesti oivallinen tapa saada jonkinlainen käsitys paikallisesta arjesta ja elinoloista, kun pääsee asumaan paikallisen perheen kanssa. Samalla pääsee kokemaan asioita, jotka muutoin olisivat varmasti jääneet kokematta. Esimerkiksi meidän El Nidossa viettämän viikon aikana päästiin osallistumaan filippiiniläisille synttäreille ja isäntäväki opetti meitä valmistamaan filippiiniläisiä aterioita (turha pyytää mua valmistamaan näitä enää uudestaan, koska en osaa valmistaa suomalaistakaan).

Vaikka El Nidon kylä itsessäänkin onkin rauhallinen ja viihtyisä mukavine rantoineen, on monelle tänne päin saapumisen syynä enemmänkin lähellä sijaitseva Bacuitin saaristo, jota tutkimiseen El Nido on kiistämättä paras tukikohta. Bacuitin saaristo koostuu muutamasta kymmenestä turkoosien vesien ympäröimästä kalkkikivisaaresta. Jyrkkien kalkkikivisaarien seinämien väleistä löytyy myös valkoisia hiekkarantoja ja laguuneja, vedenalaisia koralleja unohtamatta. Paras tapa nähdä saaristoa on vuokrata El Nidosta oma vene päiväksi tai hypätä mukaan yhdelle saarien ”kiertoajeluista” joilla kierellään saaristoa ja sen rantoja aamusta iltapäivään. Toki on mahdollista vuokata kajakki, jolle voi omaan tahtiin kierrellä saaria, mutta tähän kannatta varata todella paljon aikaa koska saaristo ei ole mikään pieni.

PET_0435 PET_0439 PET_0492

Ehkäpä unohtumattomin kokemus El Nidosta jäi meidän autiosaariyöpymisestä, josta olin haaveillut jo pidemmän aikaa ja kun ideani esittelin Jackille, Orille ja Frankille, kaikki olivat välittömästi messissä. Homestayn isäntäväki järkkäsi meille oman veneen kuskeineen, jolla ensin kierreltiin saaristoa aamupäivä ja iltapäivällä vene pudotti meidät yhdelle saarista ja kertoi tulevansa huomenna takaisin puolen päivän aikoihin. Mukana meillä oli riippumatot ja makuupussit, pressuja sadesuojiksi, tulentekovälineet, vähän riisiä ja lihaa grillailtavaksi. Rantauduttuamme laitettiin riippumatot asemiin, mutta pressuja ei saatu sadesuojiksi järkevällä tavalla aseteltua, joten ei auttanut kuin toivoa ettei sataisi. Ennen pimeän tuloa kasattiin myös läjä puita rannalle nuotioksi, jonka äärellä loppuilta vierähtikin grillaillessa ja keskustellessa. Nukuttuakin sain oikein hyvin taivasalla riippumatossani, mutta aamulla sain kuulla, että muiden yö ei ollut sujunut yhtä mallikaasti, sillä kaikki muut olivat saaneet ilmeisesti jostain syömästämme vatsataudin ja olivat rampanneet koko yön oksentamassa. Venekyyti tuli puoleltapäivin hakemaan kuten oltiin sovittukin ja autiosaariseikkailu oli ohi. Pienestä pahoinvoinnista huolimatta autiosaariyö oli kaikkien mielestä yksi Filippiinien reissun siisteimpiä juttuja!

Good times!

Good times!

Auringonlaskua autiosaarelta

Auringonlaskua autiosaarelta

Vuorilla on hyvä olla!

Filippiineille iskenyt taifuuni vaikutti Sagadaan vain parin päivän mittaisena sateena, jonka lakattua jatkettiin Jackin, Orin ja Frankin kanssa matkaa Banaueen, jonka turismi rakentuu pitkälti lähistöllä sijaitsevien riisiterassien varaan, joita mekin sinne olimme menossa katsomaan. Lähtöaamuna laiskuus vei voiton Sagadassa ja valuttiin bussiasemalle puoliltapäivin, vaikka tarkoitus oli lähteä aikaisin liikkeelle. Perillä meille kerrottiin, että bussi Banaueen lähti juuri ja seuraava lähtisi kukonlaulun aikaan seuraavana aamuna. Tovin laiskuuttamme surkuteltuamme koitettiin kysellä lähistöllä pörrääviltä autoilta josko joku kuskeista olisi halukas viemään meitä Banaueen asti, mutta kukaan ei vaikuttanut erityisen halukkaalta. Lopulta päätettiin, että ei auta kuin liftata, ja lähdettiin talsimaan Sagadasta pois päin kohti Banaueen johtavaa tietä pitkin, välillä ohiajavia autoja pysähtymään viittoen. Ei mennyt kauaakaan kun jo istuttiin pickupin lavalla ja huruuteltiin tukka putkella pitkin vuoristoisia teitä. Pickupin kuski jätti meidät 10-15 kilometrin jälkeen tien risteykseen, viittoi meidät jatkamaan Banauen suuntaan ja köristeli itse toiseen.

Sama kaava toistui: ei ehditty kävellä kauaa, ennen kuin taas saatiin kyyti oikeaan suuntaan lava-auton lavalta. Tämä kuskin kanssa päästiin Sagadaa hieman isompaan Bontociin, jossa tankattiin evästä ja jatkettiin matkaa. Kävi ilmi, että Bontocista Banaueen oli sille päivää vielä yksi bussi menossa. Päätettiin mennä helpoimman kautta ja hypätä perille asti menevään bussiin, vaikka liftausseikkailusta kovasti nautittiinkin.

PB101271

Jos penkit loppuu kesken niin katolle mahtuu aina!

Jos penkit loppuu kesken niin katolle mahtuu aina!

Perillä Banauessa oltiin pimeän jo tultua. Oli rasittavaa rampata katuja ylös ja alas rinkat selässä etsien majataloa joka täyttäisi kaikkien kriteerit sekä budjetien että fasiliteettien suhteen, mutta lopulta sellainenkin löytyi. Tarkoitus ei ollut viipyä tonteilla kuin pari päivää, joten heti seuraavan päivän aamuna suunnattiin kohti maailmankuuluja riisiterasseja, joita varten tänne oltiin tultukin. Komeimmat riisiterassit sijaitsivat Batad-nimisessä kylässä, jonne päästäkseen täytyy ensin ajella mopotaksilla kyydissä viitisen kilometriä, jonka jälkeen tie käy niin jyrkäksi ettei auta kuin jalkautua, kävellä jyrkkää tietä ylös ja jälleen alas pientä polkua pitkin Batadin vuoristokylään. Matkassa meni toista tuntia ja perille päästyämme t-paidoistamme olisi saanut kerättyä purkillisen hiestä kuivunutta suolaa, mutta maisemat olivat ehdottomasti patikoinnin arvoisia. Eteemme avautuneet 2000 vuotta vanhat riisiterassit olivat sanoinkuvaamattoman kaunis näky ja nämä samaiset terassit olivat vieläkin käytössä. Ori totesi osuvasti terasseista: ”Must be the most beautiful way of farming.”

Itse Batadin kyläkin oli mitä ihastuttavin. Moottoriajoneuvoja Batadissa ei ole yhtään, koska kylään ei ajokelpoisia teitä pitkin pääse, ja vaikka pääsisikin, niillä ei itse kylässä voisi liikkua mihinkään, koska kylän ”tiet” olivat maastoa myötäileviä kivisiä portaikoita, joita pitkin kylässä liikuttiin paikasta toiseen. Viihdyttiin Batadissa pari tuntia ruokaillen, keskustellen ja maisemista nauttien, jonka jälkeen oli aika herätellä reisilihakset ja kiivetä taas jyrkkää polkua ylös, toista tietä alas ja ottaa mopotaksi takaisin Banaueen.

Tämä antanee paremman käsityksen riisiterasseista

Tämä antanee paremman käsityksen riisiterasseista

Matkalla kohti Botodia. Frank valitsi maisemapaikan riksan katolta!

Matkalla kohti Botodia. Frank valitsi maisemapaikan riksan katolta!

Vuorilla oltiin vietetty jo viikon päivät ja oli aika vaihtaa maisemaa ja päätettiin suunnata viimein kohti biitsiä, sillä niitähän me kaikki oltiin tänne asti tultu katsomaan. Valittiin määränpääksi San Juan-niminen mesta, joka on tunnettu lähinnä hyvistä surffimainingeistaan. Pysyttiin suunnitelmassa ja Banauesta lähdettiin seuraavana päivänä, ensiksi minibussin katolla matkaten Bontociin, josta jatkettiin Baguioon hieman järeämmällä bussilla, jonka katolle meitä ei enää päästetty. Perille Baguioon päästyämme päätettiin jäädä sinne yhdeksi yöksi ettei San Juaniin saapuminen venyisi ihan pikkutunneille asti. Sen sijaan Baguiossa illanvietto kaupungin erinomaisia ja vähemmän erinomaisima baareja kierrellen venyi pikkutunneille. Enpä ollutkaan laulanut karaokea aikoihin…

PB111278

Filippiiniläinen paikallisbussi, jeepney

Filippiiniläinen paikallisbussi, jeepney

Ensivaikutelmat Filippiineistä

Filippiinien pääkaupungin eli Manilan lentokentän olin lukenut olevan surkeimmasta päästä kansainvälisiä lentokenttiä paremmuusjärjestykseen laitettaessa, joten olin varautunut pahimpaan. Maahantulomuodollisuuksissa tai missään muussakaan ei ollut kuitenkaan valitettavaa ja kenttä oli muutenkin suht moderni ja siisti. Manilan lentokentän kritiikki perustuukin lähinnä siihen että kentän 4 eri terminaalia sijaitsevat vartin ajomatkan päässä toisistaan, mutta omaa päätäni tällä ei tarvinnut vaivata koska ei ollut jatkolentoa mihinkään. Kentältä ei kunnollista julkisen liikenteen tarjoamaa yhteyttä kaupunkiin kuitenkaan ole, joten turvauduin taksiin jotka eivät onneksi täällä päin kalliita ole.

Manilassa ei ole varsinaista keskustaa ollenkaan, koska kaupunki on muovautunut lähekkäin olleiden pienempien kaupunkien laajentuessa ja lopulta kasvaessa yhteen muodostaen käsittämättömän kokoisen metropolin, jonka suurkaupunkialueelle on ahtautunut liki 12 miljoonaa asukasta. Manila onkin maailman tiheiten asutuin kaupunki, joka takaa järjettömän saastemäärän ja sen että liikenne on jatkuvasti jumissa. Katukuvaltaan Manila on myös suht likainen ja kerjäläisiä että kodittomiakin on paljon. Näistä syistä monet eivät Manilassa kovinkaan kauaa viihdy ja suuntaavat nopeasti kohti maan nimekkäämpiä vetonauloja. Itse kuitenkin viihdyin Manilassa yllättävän hyvin. Kaupungissa on läsnä eläväinen meininki ja pääsääntöisesti ihmiset ovat iloisia. Manilassa myös riittää kierreltäväksi todella tykkejä baareja ja live-musiikkiklubeja, joissa illan vietto saattaa lähteä helposti käsistä muutaman Red Horse-oluen rohkaisemana.

Manilassa majoituin Pink Manila-nimiseen hostelliin, jonka olin bongannut netistä erinomaisine arvosteluineen. Hostelli oli rakennettu vanhan kerrostalon korkeimpaan kolmeen kerrokseen, jonka katolla vierähti useampi ilta uusia tuttavuuksia solmien ja reissutarinoita vaihdellen unohtamatta komeita näkymiä öiseen kaupungin valomerimaisemaan pilvenpiirtäjineen. Samaisessa hostellissa tutustuin myös englantilaiseen Jackiin, israelilaiseen Oriin ja kanadalaiseen Frankiin. Yhteisissä illanvietoissa oli käynyt ilmi että kaikki neljä oltiin suunniteltu menevämme Manilasta pohjois-Filippiinien vuoristokyliä ja riisiterasseja tsekkailemaan, joten päätettiin jatkaa matkaa Manilasta pohjoiseen porukalla!

PB021253

Manilan katukuvaa

Manilan katukuvaa

Näkymät Pink Manilan katolta!

Näkymät Pink Manilan katolta!

Seuraavana päivänä käytiin tuumasta toimeen ja illalla otettiin yöbussi kohti Baguion kaupunkia. Yön sain nukuttua melko nihkeästi koska bussin ilmastointi oli väännetty väkivaltaisen rajuille leveleille ja Baguiossa, joka sijaitsee 1500 metrin korkeudessa, tilanne ei helpottunut ollenkaan viielän vuori-ilman takia. Baguiosta hypättiin suoraan seuraavaan bussin, joka oli matkalla varsinaiseen määrän päähän, Sagadaan, joka on pieni kylä vuoristoisessa miljöössä ja tunnettu letkeästä meiningistään ja komeista luolistaan. Bussikyyti Baguiosta Sagadaan oli yhtä pään pyörittelyä käsittämättömän komeiden maisemien lipuessa ohi bussin molemmilla puolin. Yhtä komeita maisemia en ollut vähään aikaan nähnyt, enkä viiden tunnin matkan aikana malttanut juuri nukkua vaikka väsyttikin. Perillä bussista ulos astuttuamme tajuttiin heti että nyt ollaan letkeillä mestoilla. Sagadan kylä oli käytännössä rakennettu vain kahden mutkikkaan ja mäkiä myötäilevän tien varteen, joten liikenteestäkään ei meteliä haitaksi asti aiheutunut. Löydettiin suht pikaisesti majatalo varustettuna kotoisella puisella sisustuksella ja parvekkeella, josta näkyi koko kylä. Tarkoituksena oli vähän kierrellä ja vertailla majataloja, mutta kahden minuutin pikapalaverin jälkeen tultiin siihen tulokseen että tuskin tätä parempaa tultaisiin sopuhintaan löytämään joten käytiin heti taloksi. Majoittauduttiin kahteen huoneeseen, minä Frankin kanssa ja Ori ja Jack viereiseen. Ensimmäinen päivä meni lepäilyn merkeissä, ja niin meni pitkälti toinenkin, paitsi sen verran aktivoiduttiin että iltapäivällä käytiin hieman käveleskelemässä ja orientoitumassa Sagadan kylään. Ennen mökille paluuta Frank ja Ori saivat idean käydä ostamassa läjän vihanneksia, jotka Frank grillaili meille illalliseksi nuotiossa folioon käärittynä. Kaupasta oli tarttunut myös mukaan epäilyttävän halpa väkijuomapullo, josta suomalaisen järkkymättömällä ammattitaidolla tein huomattavasti miellyttävemmän makuista sekoittamalla mukaan pari pussia Fisherman’s Friendejä. Fisushotit olivat välitön hitti retkiseurueemme keskuudessa!

Seuraavana päivänä suunnattiin pienelle omatoimiekskursiolle tsekkaamaan lähellä sijaitsevat vesiputoukset. Mukaan porukkaan tarttui myös suomalaiset Jenna ja Teemu, jotka edellisiltana oltiin tavattu nuotiolla iltaa istuskellessamme. Jenna ja Teemu olivat viettäneet jo reilun vuoden päivät Aasiaa kierrellen ja Australiassa töitä tehden. Vesiputouksille sai kävellä liki tunnin matkan, mutta matkahan kului rattoisasti eilisiltana kesken jääneitä keskusteluja jatkaen ja maisemia ihastellen. Perille päästyämme meille ilmoitettiin että mukaan on pakko ottaa opas, jota ilman vesiputouksille ei ole asiaa. Ei auttanut kuin nöyrtyä ja ottaa opas mukaan, joka meidät johdatti loppumatkan vesiputoukselle asti. Itse putous oli paljon hienompi mitä olin osannut odottaa. Tovi hengailtiin, räpsittiin valokuvia ja vastentahtoisesti jouduin suomalaisen sisuni osoittamaan pulahtamalla vesiputouksen alla sijaitsevaan jääkylmään altaaseen. Takaisin päin palatessa ilta oli jo pimenemässä ja Sagadaan palattiin autolla.

Seuraavana päivänä edellispäivän aktiviteeteistä innostuneena päätettiin käydä tsekkaamassa massiiviset luolat, jotka ovat yksi Sagadan kovimpia vetonauloja. Tällekkin reissulle tarvittiin opas jos toinenkin, mutta tällä kertaa ihan syystäkin. Luolissa eteneminen oli todella vaikeaa: kiivettiin ylös ja alas köysien varassa ja välillä mentiin läpi pienistä koloista, joista ei olisi reppu selässä mahtunut. Luolan pohjalta löytyi myös uimakelpoinen lammikko, jonne oli tietenkin pakko pulahtaa vaikka ensin aluksi ideaa olinkin vastustanut. Koko reissu kesti kolme-neljä tuntia ja oli kaikenkaikkiaan mahtava kokemus. Koskaan ennen en ollut vastaavaa nähnyt, joten ihmeteltävää riiti ja niistä vauhdista ja vaarallisista tilanteista puhumattakaan.

Illalla Jack luki uutisista että Filippiinejä lähestyy taifuuni, joka on arvioitu isommaksi koskaan rantautuneeksi myrskyksi, muttei kuitenkaan jaksettu huolestua koska arveltiin olevamme turvassa vuorilla. Taifuuni vaikutti vuorilel siten että seuraavat pari päivää satoi lähes taukoamatta vettä, joten paljoa ei voitu oikein touhuilla mitä nyt yhtenä iltana kylän ainoaan baarin juostiin iltaa istumaan. Uutisista luettiin karmeat uutiset ja kiiteltiin onneamme ettei suunnattu Manilasta etelään, jonne jossain vaiheessa oli tarkoitus lähteä.

PB101270 PB061262 PB061263 PB061265

THE vesiputous

THE vesiputous

Miljoonakaupungista toiseen – Kuala Lumpur ja Singapore

Ihan kättelyssä pahoittelut siitä, että blogi on vähän lomaillut, enkä ole ilmoittanut. Postaan joka toinen päivä uudet tarinat, joten todennäköisesti helmikuun alusta blogi on nykyhetkessä! Nämä matkamuistelmat sijoittuvat maaliskuun alkuun

 

 

 

Jo ennen reissuun lähtöä olin alitajuisesti asettanut Kaakkois-Aasialle korkeimmat odotukset heti Tyynenmeren saarivaltioiden jälkeen. Ensimmäisiä kertoja Madventuresin tuotantokausia läpi kolutessani, juuri Kaakkois-Aasian maisemat saivat päättämään, että reissuun on päästävä. Se miksi juuri Kuala Lumpur valikoitui ensimmäisten Aasian kokemusteni näyttämöksi johtui kuitenkin täysin budjettisyistä, sillä sinne satuin halvimmat lentoliput puuduttavan metsästyksen tuloksena löytämään.

Liki 9 tunnin lennon uuvuttamana savuin Kuala Lumpuriin myöhään iltapäivällä ja luonnollisesti ensimmäiseksi halusin löytää itselleni 5,7 miljoonan ihmisen kaupungista edullisen tukikohdan, josta Aasiaan orientoitumiseni voisin aloittaa. Sen verran tiesin että Chinatownissa on paljon halpoja majataloja, joten päätin suunnata sinne, vaikka laiskuuspäissäni en ollutkaan reittiä etukäteen jaksanut selvittää. Hyppäsin lentokentältä bussiin määränpäänäni Kuala Lumpurin paikallisliikenteen risteysasema KL Sentral, jonka oletin sijaitsevan kaupungin keskustassa. Perille päästyäni tajusin kuitenkin etten tiedä ollenkaan missä asema kartalla sijaitsee, saatikka sitten miten Chinatowniin pääsee ja apua kysyessäni sain epämääräisiä ja toisistaan täysin poikkeavia vastauksia. Luovutin hieman väsyneenä hyvinkin nopeasti, hakeuduin lähimmälle taksitolpalle ja aloin valmistautua henkisesti kuskin kanssa käytävään aneemisen, mutta osittain pakolliseen ”where are you from, how long in Kuala Lumpur, do you have a wife”-keskusteluun.

Chinatowniin päästyäni näky vastasi aika paljon sitä mitä olin osannutkin odottaa: katuruokakojuja, rihkamakauppiaita sekä neonvalomainoksia ravintoloista ja majataloista, joten Chinatown ei nimestään tai huomattavasta kiinalaisväestöstä huolimatta olekaan autenttinen kiinalaislähiö vaan siitä on vuosien saatossa muovautunut pienimuotoinen turistirysä. Majatalojen valinnanvarassa ei ollut puutetta, joten katto järjestyi pään päälle mutkitta. Saman tien kun olin saanut rinkkani huoneeni nurkkaan, suunnistin lähimmälle takeaway-kojulle, josta hymyssä suin poistin kauan odottamani aasialaismätöt, pistelin ne vieläkin iloisempana poskeeni ja palasin rättiväsyneenä takaisin majatalolle nukkumaan.

Kuala Lumpurissa vietin yhteensä kolme päivää kierrellen kaupungin eri nähtävyyksiä ja toki paljon aikaa kului myös ihan vain päämäärättä harhailuunkin. Kaupungissa on mukava sekoitus vanhaa kolonialistista arkkitehtuuria, sekä supermoderneja pilvenpiirtäjiä, joten ihmeteltävää kyllä riittää. Monesti huomasin tappavani vain aikaa odottaen seuraavaa ruokailua, sillä voisin väittää että ruoan suhteen Kuala Lumpur on varmaan maailman paras kaupunki. Malesian ruokakulttuuri koostuu malaijien, kiinalaisten ja intialaisten resepteistä, ja nämäkin ovat monesti sekoittuneet keskenään muodostaen todella monipuolisen safkakirjon ja Kuala Lumpurin tunnetuimmalla katukeittiökadulla, Jalan Alorilla, voisi ruokailla vuoden päivät eikä tarvitsisi kahdesti samaa sapuskaa suuhunsa laittaa.

Shoppailijalle ei KL:ssä tule tylsää!

Shoppailijalle ei KL:ssä tule tylsää!

PA281136

Petronas-tornit pönöttää

Petronas-tornit pönöttää

Kolonialistista katukuvaa Kuala Lumpuria

Kolonialistista katukuvaa Kuala Lumpurissa

Kuala Lumpurista matka jatkui Kaakkois-Aasian bisnespääkaupunkiin, omaksi kaupunkivaltioksi itsenäistyneeseen Singaporeen. Matkaa Kuala Lumpurista Singaporeen kertyy noin 350 kilometriä, mutta malesialaisilla upouusilla nojatuolein varustetuilla busseilla matka taittui hyvin viihtyisästi ilman turhaa sähläystä.

Singapore on vauras valtio, ja kaupunkina se on hyvin erilainen kuin Kuala Lumpur tai muut Aasian kaupungit. Singaporessa vallitsee hieman länsimaalaistunut tunnelma: kadut pidetään putipuhtaina, pilvenpiirtäjät komeilevat moderniudellaan ja liikenne on rauhallista. Vaikka Singaporessa selvää Aasian meininkiä (etenkin ruokakulttuurissa) kuitenkin on, ei lievältä disorientoitumiselta voi kuitenkaan välttyä.

Singapore muistetaan monesti ankarasta lainsäädännöstään ja erilaisista kielloista. Aika moni on varmaan kuullut mainittavan Singaporen purukumin myynnin kieltävästä laista tai kuullut huhuja metrovaunuista, joissa on kieltokylttejä enemmän kuin ikkunoita. Purukumilain paikkansapitävyyteen en ota kantaa, koska en asiaa jaksanut selvittää, mutta huhuja siitä että Singaporessa olisi kaikki kyltein kielletty voi painaa villaisella. Vaikka Aasian mittapuulla näitä erilaisia kieltoja Singaporessa paljon onkin, omasta mielestäni ihmisten elämää rajoittavia kieltokylttejä löytyy huomattavan paljon enemmän esimerkiksi Amerikan Yhdysvalloista. Mutta vaikka Singaporessa vessan reunoille kuseminen lompakkoa muutamalla satasella saattaakin kuihduttaa, ei näiden kieltokylttien kannata antaa sen suuremmin elämää häiritä.

Singaporessa vietin vain yhden kokonaisen päivän kaupunkia kierrellen. Olin kaupungissa vain kaksi yötä sillä sinne olin tullut vain ohikulkumatkalle, koska halusin välttämättä käydä Singaporen lentokentällä, joka on monta kertaa nimitetty maailman parhaimmaksi. Tämän takia ostin lennot Filippiineille Kuala Lumpurin sijaan Singaporesta, ja tarkemmin kaupunkiin tutustuisin hieman ennen joulua Filippiineiltä palatessani.

Mutta siitä lentokentästä. Olihan se aika hieno. Aika harvalla lentokentällä olen kuullut olevan esimerkiksi liukumäkiä, elokuvateattereita, pleikkareita ja puutarhoja, jotka Singaporen kentältä löytyivät ilmaiseksi välilaskuja ja lentokenttäbostailua helpottamaan… Tästä on hyvä jatkaa kirkkain mielin kohti Filippiinein saaria!

PS: Oikeasti en löytänyt Singaporesta kuin yhden kyltin joissa sakoilla uhkailtiin pöntön reunoille lorauttelevia.

Singaporen skylinea

Singaporen skylinea

PA301186 PA311207 PA311218