Ensivaikutelmat Filippiineistä

Filippiinien pääkaupungin eli Manilan lentokentän olin lukenut olevan surkeimmasta päästä kansainvälisiä lentokenttiä paremmuusjärjestykseen laitettaessa, joten olin varautunut pahimpaan. Maahantulomuodollisuuksissa tai missään muussakaan ei ollut kuitenkaan valitettavaa ja kenttä oli muutenkin suht moderni ja siisti. Manilan lentokentän kritiikki perustuukin lähinnä siihen että kentän 4 eri terminaalia sijaitsevat vartin ajomatkan päässä toisistaan, mutta omaa päätäni tällä ei tarvinnut vaivata koska ei ollut jatkolentoa mihinkään. Kentältä ei kunnollista julkisen liikenteen tarjoamaa yhteyttä kaupunkiin kuitenkaan ole, joten turvauduin taksiin jotka eivät onneksi täällä päin kalliita ole.

Manilassa ei ole varsinaista keskustaa ollenkaan, koska kaupunki on muovautunut lähekkäin olleiden pienempien kaupunkien laajentuessa ja lopulta kasvaessa yhteen muodostaen käsittämättömän kokoisen metropolin, jonka suurkaupunkialueelle on ahtautunut liki 12 miljoonaa asukasta. Manila onkin maailman tiheiten asutuin kaupunki, joka takaa järjettömän saastemäärän ja sen että liikenne on jatkuvasti jumissa. Katukuvaltaan Manila on myös suht likainen ja kerjäläisiä että kodittomiakin on paljon. Näistä syistä monet eivät Manilassa kovinkaan kauaa viihdy ja suuntaavat nopeasti kohti maan nimekkäämpiä vetonauloja. Itse kuitenkin viihdyin Manilassa yllättävän hyvin. Kaupungissa on läsnä eläväinen meininki ja pääsääntöisesti ihmiset ovat iloisia. Manilassa myös riittää kierreltäväksi todella tykkejä baareja ja live-musiikkiklubeja, joissa illan vietto saattaa lähteä helposti käsistä muutaman Red Horse-oluen rohkaisemana.

Manilassa majoituin Pink Manila-nimiseen hostelliin, jonka olin bongannut netistä erinomaisine arvosteluineen. Hostelli oli rakennettu vanhan kerrostalon korkeimpaan kolmeen kerrokseen, jonka katolla vierähti useampi ilta uusia tuttavuuksia solmien ja reissutarinoita vaihdellen unohtamatta komeita näkymiä öiseen kaupungin valomerimaisemaan pilvenpiirtäjineen. Samaisessa hostellissa tutustuin myös englantilaiseen Jackiin, israelilaiseen Oriin ja kanadalaiseen Frankiin. Yhteisissä illanvietoissa oli käynyt ilmi että kaikki neljä oltiin suunniteltu menevämme Manilasta pohjois-Filippiinien vuoristokyliä ja riisiterasseja tsekkailemaan, joten päätettiin jatkaa matkaa Manilasta pohjoiseen porukalla!

PB021253

Manilan katukuvaa

Manilan katukuvaa

Näkymät Pink Manilan katolta!

Näkymät Pink Manilan katolta!

Seuraavana päivänä käytiin tuumasta toimeen ja illalla otettiin yöbussi kohti Baguion kaupunkia. Yön sain nukuttua melko nihkeästi koska bussin ilmastointi oli väännetty väkivaltaisen rajuille leveleille ja Baguiossa, joka sijaitsee 1500 metrin korkeudessa, tilanne ei helpottunut ollenkaan viielän vuori-ilman takia. Baguiosta hypättiin suoraan seuraavaan bussin, joka oli matkalla varsinaiseen määrän päähän, Sagadaan, joka on pieni kylä vuoristoisessa miljöössä ja tunnettu letkeästä meiningistään ja komeista luolistaan. Bussikyyti Baguiosta Sagadaan oli yhtä pään pyörittelyä käsittämättömän komeiden maisemien lipuessa ohi bussin molemmilla puolin. Yhtä komeita maisemia en ollut vähään aikaan nähnyt, enkä viiden tunnin matkan aikana malttanut juuri nukkua vaikka väsyttikin. Perillä bussista ulos astuttuamme tajuttiin heti että nyt ollaan letkeillä mestoilla. Sagadan kylä oli käytännössä rakennettu vain kahden mutkikkaan ja mäkiä myötäilevän tien varteen, joten liikenteestäkään ei meteliä haitaksi asti aiheutunut. Löydettiin suht pikaisesti majatalo varustettuna kotoisella puisella sisustuksella ja parvekkeella, josta näkyi koko kylä. Tarkoituksena oli vähän kierrellä ja vertailla majataloja, mutta kahden minuutin pikapalaverin jälkeen tultiin siihen tulokseen että tuskin tätä parempaa tultaisiin sopuhintaan löytämään joten käytiin heti taloksi. Majoittauduttiin kahteen huoneeseen, minä Frankin kanssa ja Ori ja Jack viereiseen. Ensimmäinen päivä meni lepäilyn merkeissä, ja niin meni pitkälti toinenkin, paitsi sen verran aktivoiduttiin että iltapäivällä käytiin hieman käveleskelemässä ja orientoitumassa Sagadan kylään. Ennen mökille paluuta Frank ja Ori saivat idean käydä ostamassa läjän vihanneksia, jotka Frank grillaili meille illalliseksi nuotiossa folioon käärittynä. Kaupasta oli tarttunut myös mukaan epäilyttävän halpa väkijuomapullo, josta suomalaisen järkkymättömällä ammattitaidolla tein huomattavasti miellyttävemmän makuista sekoittamalla mukaan pari pussia Fisherman’s Friendejä. Fisushotit olivat välitön hitti retkiseurueemme keskuudessa!

Seuraavana päivänä suunnattiin pienelle omatoimiekskursiolle tsekkaamaan lähellä sijaitsevat vesiputoukset. Mukaan porukkaan tarttui myös suomalaiset Jenna ja Teemu, jotka edellisiltana oltiin tavattu nuotiolla iltaa istuskellessamme. Jenna ja Teemu olivat viettäneet jo reilun vuoden päivät Aasiaa kierrellen ja Australiassa töitä tehden. Vesiputouksille sai kävellä liki tunnin matkan, mutta matkahan kului rattoisasti eilisiltana kesken jääneitä keskusteluja jatkaen ja maisemia ihastellen. Perille päästyämme meille ilmoitettiin että mukaan on pakko ottaa opas, jota ilman vesiputouksille ei ole asiaa. Ei auttanut kuin nöyrtyä ja ottaa opas mukaan, joka meidät johdatti loppumatkan vesiputoukselle asti. Itse putous oli paljon hienompi mitä olin osannut odottaa. Tovi hengailtiin, räpsittiin valokuvia ja vastentahtoisesti jouduin suomalaisen sisuni osoittamaan pulahtamalla vesiputouksen alla sijaitsevaan jääkylmään altaaseen. Takaisin päin palatessa ilta oli jo pimenemässä ja Sagadaan palattiin autolla.

Seuraavana päivänä edellispäivän aktiviteeteistä innostuneena päätettiin käydä tsekkaamassa massiiviset luolat, jotka ovat yksi Sagadan kovimpia vetonauloja. Tällekkin reissulle tarvittiin opas jos toinenkin, mutta tällä kertaa ihan syystäkin. Luolissa eteneminen oli todella vaikeaa: kiivettiin ylös ja alas köysien varassa ja välillä mentiin läpi pienistä koloista, joista ei olisi reppu selässä mahtunut. Luolan pohjalta löytyi myös uimakelpoinen lammikko, jonne oli tietenkin pakko pulahtaa vaikka ensin aluksi ideaa olinkin vastustanut. Koko reissu kesti kolme-neljä tuntia ja oli kaikenkaikkiaan mahtava kokemus. Koskaan ennen en ollut vastaavaa nähnyt, joten ihmeteltävää riiti ja niistä vauhdista ja vaarallisista tilanteista puhumattakaan.

Illalla Jack luki uutisista että Filippiinejä lähestyy taifuuni, joka on arvioitu isommaksi koskaan rantautuneeksi myrskyksi, muttei kuitenkaan jaksettu huolestua koska arveltiin olevamme turvassa vuorilla. Taifuuni vaikutti vuorilel siten että seuraavat pari päivää satoi lähes taukoamatta vettä, joten paljoa ei voitu oikein touhuilla mitä nyt yhtenä iltana kylän ainoaan baarin juostiin iltaa istumaan. Uutisista luettiin karmeat uutiset ja kiiteltiin onneamme ettei suunnattu Manilasta etelään, jonne jossain vaiheessa oli tarkoitus lähteä.

PB101270 PB061262 PB061263 PB061265

THE vesiputous

THE vesiputous

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *