Vuorilla on hyvä olla!

Filippiineille iskenyt taifuuni vaikutti Sagadaan vain parin päivän mittaisena sateena, jonka lakattua jatkettiin Jackin, Orin ja Frankin kanssa matkaa Banaueen, jonka turismi rakentuu pitkälti lähistöllä sijaitsevien riisiterassien varaan, joita mekin sinne olimme menossa katsomaan. Lähtöaamuna laiskuus vei voiton Sagadassa ja valuttiin bussiasemalle puoliltapäivin, vaikka tarkoitus oli lähteä aikaisin liikkeelle. Perillä meille kerrottiin, että bussi Banaueen lähti juuri ja seuraava lähtisi kukonlaulun aikaan seuraavana aamuna. Tovin laiskuuttamme surkuteltuamme koitettiin kysellä lähistöllä pörrääviltä autoilta josko joku kuskeista olisi halukas viemään meitä Banaueen asti, mutta kukaan ei vaikuttanut erityisen halukkaalta. Lopulta päätettiin, että ei auta kuin liftata, ja lähdettiin talsimaan Sagadasta pois päin kohti Banaueen johtavaa tietä pitkin, välillä ohiajavia autoja pysähtymään viittoen. Ei mennyt kauaakaan kun jo istuttiin pickupin lavalla ja huruuteltiin tukka putkella pitkin vuoristoisia teitä. Pickupin kuski jätti meidät 10-15 kilometrin jälkeen tien risteykseen, viittoi meidät jatkamaan Banauen suuntaan ja köristeli itse toiseen.

Sama kaava toistui: ei ehditty kävellä kauaa, ennen kuin taas saatiin kyyti oikeaan suuntaan lava-auton lavalta. Tämä kuskin kanssa päästiin Sagadaa hieman isompaan Bontociin, jossa tankattiin evästä ja jatkettiin matkaa. Kävi ilmi, että Bontocista Banaueen oli sille päivää vielä yksi bussi menossa. Päätettiin mennä helpoimman kautta ja hypätä perille asti menevään bussiin, vaikka liftausseikkailusta kovasti nautittiinkin.

PB101271

Jos penkit loppuu kesken niin katolle mahtuu aina!

Jos penkit loppuu kesken niin katolle mahtuu aina!

Perillä Banauessa oltiin pimeän jo tultua. Oli rasittavaa rampata katuja ylös ja alas rinkat selässä etsien majataloa joka täyttäisi kaikkien kriteerit sekä budjetien että fasiliteettien suhteen, mutta lopulta sellainenkin löytyi. Tarkoitus ei ollut viipyä tonteilla kuin pari päivää, joten heti seuraavan päivän aamuna suunnattiin kohti maailmankuuluja riisiterasseja, joita varten tänne oltiin tultukin. Komeimmat riisiterassit sijaitsivat Batad-nimisessä kylässä, jonne päästäkseen täytyy ensin ajella mopotaksilla kyydissä viitisen kilometriä, jonka jälkeen tie käy niin jyrkäksi ettei auta kuin jalkautua, kävellä jyrkkää tietä ylös ja jälleen alas pientä polkua pitkin Batadin vuoristokylään. Matkassa meni toista tuntia ja perille päästyämme t-paidoistamme olisi saanut kerättyä purkillisen hiestä kuivunutta suolaa, mutta maisemat olivat ehdottomasti patikoinnin arvoisia. Eteemme avautuneet 2000 vuotta vanhat riisiterassit olivat sanoinkuvaamattoman kaunis näky ja nämä samaiset terassit olivat vieläkin käytössä. Ori totesi osuvasti terasseista: ”Must be the most beautiful way of farming.”

Itse Batadin kyläkin oli mitä ihastuttavin. Moottoriajoneuvoja Batadissa ei ole yhtään, koska kylään ei ajokelpoisia teitä pitkin pääse, ja vaikka pääsisikin, niillä ei itse kylässä voisi liikkua mihinkään, koska kylän ”tiet” olivat maastoa myötäileviä kivisiä portaikoita, joita pitkin kylässä liikuttiin paikasta toiseen. Viihdyttiin Batadissa pari tuntia ruokaillen, keskustellen ja maisemista nauttien, jonka jälkeen oli aika herätellä reisilihakset ja kiivetä taas jyrkkää polkua ylös, toista tietä alas ja ottaa mopotaksi takaisin Banaueen.

Tämä antanee paremman käsityksen riisiterasseista

Tämä antanee paremman käsityksen riisiterasseista

Matkalla kohti Botodia. Frank valitsi maisemapaikan riksan katolta!

Matkalla kohti Botodia. Frank valitsi maisemapaikan riksan katolta!

Vuorilla oltiin vietetty jo viikon päivät ja oli aika vaihtaa maisemaa ja päätettiin suunnata viimein kohti biitsiä, sillä niitähän me kaikki oltiin tänne asti tultu katsomaan. Valittiin määränpääksi San Juan-niminen mesta, joka on tunnettu lähinnä hyvistä surffimainingeistaan. Pysyttiin suunnitelmassa ja Banauesta lähdettiin seuraavana päivänä, ensiksi minibussin katolla matkaten Bontociin, josta jatkettiin Baguioon hieman järeämmällä bussilla, jonka katolle meitä ei enää päästetty. Perille Baguioon päästyämme päätettiin jäädä sinne yhdeksi yöksi ettei San Juaniin saapuminen venyisi ihan pikkutunneille asti. Sen sijaan Baguiossa illanvietto kaupungin erinomaisia ja vähemmän erinomaisima baareja kierrellen venyi pikkutunneille. Enpä ollutkaan laulanut karaokea aikoihin…

PB111278

Filippiiniläinen paikallisbussi, jeepney

Filippiiniläinen paikallisbussi, jeepney

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *