Saarivaltion antia – surffausta ja autiosaaria

Löntysteltiin Baguion bussiasemalle hieman ennen puoltapäivää etsimään San Juanin surffibiitsille suuntaavaa bussia, joka löytyikin melko nopeasti. Bussi kylläkin oli ennennäkemättömän huterassa kunnossa ja osa sen ikkunoista oli korjattu teippaamalla ne paikoilleen. Linjurissa ei kuitenkaan onneksi ollut tungosta, joten matka meni kuitenkin rattoisasti, kun kaikille oli omat pitkät kahdenistuttavat penkit. Perillä San Juanissa oltiin noin 4 tunnin matkan jälkeen ja jalkauduttuamme lähdettiin etsimään kattoa pään päälle siltä istumalta. Käveltiin rantaa pitkin melkein tunnin verran eikä oikein mieluisaa paikkaa tahtonut löytyä, kunnes San Juanissa asuva puolalaismies neuvoi meidät pääkadun toisella puolella sijaitsevaan hostelliin. Vaikka oltiinkin etsitty rantabungalowia merinäköaloineen, päätettiin jäädä tähän hostelliin, jossa lähes kaikki oli rakennettu bambusta ja miljöö oli muutenkin erittäin miellyttävä. Säästettiin myös isot setelit nukkumalla hostellin hyttysverkoin varustetuissa riippumatoissa muutaman euron hintaan per yö. Eikä sinne rannallekaan ollut kuin 5 minuutin kävelymatka.

Aktiviteetit 4 päivän San Juanin visiitin aikana painottuivat surffaukseen ja radatukseen rantabaareissa, tosin meidän surffaus oli lähinnä onnetonta räpiköintiä. Siinä missä päivät surfailtiin, illat vietettiin joko hostellilla jumitellen tai rantabaareja kierrellen, joista hostellilla tapaamamme australailainen Miles antoi meille kattavan kierroksen. Yhtenä iltana päästin myös todistamaan filippiiniläistä tärykalvot puhkovaa karaoke-mittelöä.

Reissuposse + Jenny! vasemmalta oikealle: Ori, Jenny, Jack, Frank, minä

Reissuposse + Jenny! vasemmalta oikealle: Ori, Jenny, Jack, Frank, minä

San Juanista suunnattiin takaisin Manilaan ja majoittauduttiin minnepä muuallekaan kuin jo entuudestaan tuttuun Pink Manilaan. Tarkoitus oli hieman porista muiden Filippiinien reissaajien kanssa ja kysellä mitkä mestat ovat taifuunilta säilyneet ja minne voi mennä. Kävi ilmi että suurin osa maasta on kunnossa, mutta taifuunin kulkureitistä muutaman kymmenen kilometrin säteelle sattunut on tuhoutunut melko perusteellisesti. Päätettiin suunnata Palawanin saarelle, jota on kehuttu yhdeksi Filippiinien kauneimmista paikoista. Seuraavana aamuna lähdettiin Jackin ja Orin kanssa kaupungin satamaa kohti kyselemään laivakyytejä Palawania kohti Frankin mennessä kaupungille hoitamaan asioitaan. Satama-alue oli kaoottinen ja todella epäjohdonmukainen. Mitään selkeää matkustajaterminaalia ei ollut vaan kaikilla matkustajalauttayhtiöillä oli omat toimistonsa, jotka oli ripoteltu pitkin suurta satamaa. Hintojen vertailu oli äärimmäisen työlästä ja moni lauttayhtiöistä ei edes kulkenut Palawanille ja koska matka olisi kuitenkin kestänyt melkein kaksi vuorokautta, päätettiin että maksetaan hieman enemmän ja sijoitetaan lentoihin, jotka ostettiinkin jo seuraavana päivänä.

Lento Manilasta Palawaninille laskeutui Puerto Princesaan, saaren pääkaupunkiin. Puerto Princesan lentokenttä on siitä erikoinen, että se sijaitsee käytännössä aivan kaupungin keskustasta ja kentältä voi halutessaan kävellä hotellille. Laiskuutemme ja pienten sadekuurojen takia otettiin kuitenkin riksat ennalta tsekattuun hostelliin. Tarkoituksena oli vuokrata prätkät noin viikoksi ja kierrellä Palawanin saarta omine neuvoinemme, ja pyörävuokraamoja lähdettiinkin kilpailuttamaan heti seuraavana päivänä. Lopulta kuitenkin luovuttiin tästä ideasta, koska pyörien vuokraaminen olisi tullut hieman kalliiksi. Päädyttiin ottamaan yöbussi saaren pohjoisosiin, El Nidoon, jonne koko saaren turismi suurilta osin keskittyy ja lähinnä El Nidon lähistöllä sijaitsevan uskomattoman kauniin Bacuitin saariston vuoksi.

Bussissa en saanut nukuttua silmäystäkään ja syytän äärimmäisen epämukavaa, liian kapeaa penkkiä ja kovaäänisistä soitettuja 80-luvun rock balladeja, joita bussikuski huudatti läpi yön jostain käsittämättömästä syystä. Perillä oltiin neljältä aamulla, mutta bussiasemalla riksakuskit olivat jo odottelemassa päivän ensimmäisiä asiakkaitaan ja näin meidänkin seurue pääsi asemalta ”kylille” asti.

Majoituttiin El Nidossa filippiiniläisen perheen luokse, joka vuokrasi talonsa yläkertaa majoitukseksi matkalaisille, eli kunnon homestay meininki. Tästä paikasta oltiin kuultu Puerto Princesan hostellin työntekijältä, joka oli oman käsitykseni mukaan isäntäperheemme sukulaisia. Homestay-tyyppinen majoitus on monesti oivallinen tapa saada jonkinlainen käsitys paikallisesta arjesta ja elinoloista, kun pääsee asumaan paikallisen perheen kanssa. Samalla pääsee kokemaan asioita, jotka muutoin olisivat varmasti jääneet kokematta. Esimerkiksi meidän El Nidossa viettämän viikon aikana päästiin osallistumaan filippiiniläisille synttäreille ja isäntäväki opetti meitä valmistamaan filippiiniläisiä aterioita (turha pyytää mua valmistamaan näitä enää uudestaan, koska en osaa valmistaa suomalaistakaan).

Vaikka El Nidon kylä itsessäänkin onkin rauhallinen ja viihtyisä mukavine rantoineen, on monelle tänne päin saapumisen syynä enemmänkin lähellä sijaitseva Bacuitin saaristo, jota tutkimiseen El Nido on kiistämättä paras tukikohta. Bacuitin saaristo koostuu muutamasta kymmenestä turkoosien vesien ympäröimästä kalkkikivisaaresta. Jyrkkien kalkkikivisaarien seinämien väleistä löytyy myös valkoisia hiekkarantoja ja laguuneja, vedenalaisia koralleja unohtamatta. Paras tapa nähdä saaristoa on vuokrata El Nidosta oma vene päiväksi tai hypätä mukaan yhdelle saarien ”kiertoajeluista” joilla kierellään saaristoa ja sen rantoja aamusta iltapäivään. Toki on mahdollista vuokata kajakki, jolle voi omaan tahtiin kierrellä saaria, mutta tähän kannatta varata todella paljon aikaa koska saaristo ei ole mikään pieni.

PET_0435 PET_0439 PET_0492

Ehkäpä unohtumattomin kokemus El Nidosta jäi meidän autiosaariyöpymisestä, josta olin haaveillut jo pidemmän aikaa ja kun ideani esittelin Jackille, Orille ja Frankille, kaikki olivat välittömästi messissä. Homestayn isäntäväki järkkäsi meille oman veneen kuskeineen, jolla ensin kierreltiin saaristoa aamupäivä ja iltapäivällä vene pudotti meidät yhdelle saarista ja kertoi tulevansa huomenna takaisin puolen päivän aikoihin. Mukana meillä oli riippumatot ja makuupussit, pressuja sadesuojiksi, tulentekovälineet, vähän riisiä ja lihaa grillailtavaksi. Rantauduttuamme laitettiin riippumatot asemiin, mutta pressuja ei saatu sadesuojiksi järkevällä tavalla aseteltua, joten ei auttanut kuin toivoa ettei sataisi. Ennen pimeän tuloa kasattiin myös läjä puita rannalle nuotioksi, jonka äärellä loppuilta vierähtikin grillaillessa ja keskustellessa. Nukuttuakin sain oikein hyvin taivasalla riippumatossani, mutta aamulla sain kuulla, että muiden yö ei ollut sujunut yhtä mallikaasti, sillä kaikki muut olivat saaneet ilmeisesti jostain syömästämme vatsataudin ja olivat rampanneet koko yön oksentamassa. Venekyyti tuli puoleltapäivin hakemaan kuten oltiin sovittukin ja autiosaariseikkailu oli ohi. Pienestä pahoinvoinnista huolimatta autiosaariyö oli kaikkien mielestä yksi Filippiinien reissun siisteimpiä juttuja!

Good times!

Good times!

Auringonlaskua autiosaarelta

Auringonlaskua autiosaarelta

Yksi vastaus artikkeliin ”Saarivaltion antia – surffausta ja autiosaaria

  1. Inka

    Vautsivau, kuulostaa aika mahtavalta tuo meninki! Erityisesti tuo autiosaariyöpyminen oli varmana mahtava kokemus! 🙂

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *