Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2014

Burmese days

Bangkokista lennettiin Bouken kanssa Burman pääkaupunkiin Yangoniin reilussa tunnissa ja perillä oltiin joskus iltapäivällä. Oli jollain tavalla outo tunne astella lentokentän ovista ulos uuteen maahan päiväsaikaan, kun yleensä säästöpäissään ostamani halvat lennot tapaavat lähteä ja saapua milloin mistäkin todella epäinhimillisiin aikoihin. Heti ulos päästyämme meidät bongasi lentokenttäbussin sisäänheittäjä, joka tarjosi kyytiä Yangonin keskustaan 2,5 dollarilla per nenä. Ei jaksettu sen kummemmin jahkailla, joten hypättiin bussiin ja pian löysimmekin itsemme hieman klaustrofobisesta, mutta halvasta ja siististä hotellihuoneesta.

Yangon on jollain selittämättömällä tavalla todella kiehtova ja omalaatuinen kaupunki, mutta tekemistä siellä ei juurikaan ole. Päätettiin, että kierretään muutamat matkaoppaassa mainitut nähtävyydet ja jatketaan matkaa eteenpäin pikimmiten. Päädyttiin kiertelemään Yangonin buddha-pyhäkköjä, vaelleltiin päämäärättä pitkin kaupungin katuja, sekä käytiin tsekkaamassa eläintarha, joka osoittautui melko murheelliseksi näyksi olemattomalta vaikuttavan kunnossapidon vuoksi.

P1300197 P1300215

Katukuvaa Yangonissa

Katukuvaa Yangonissa

Jätettiin Yangon taakse parin yön mittaisen pikavisiitin jälkeen ja jatkettiin matkaa ottamalla yöbussi Baganiin. Bagan on ehdottomasti koko maan kovin vetonaula ja joillekin se on jopa ainut syy Burman viisumin hankkimiseen. Kyseessä on tuhat vuotta sitten rakennetun kaupungin lähinnä buddha-temppeleistä koostuvat rauniot. Baganin alueelle rakennettiin reippaassa 200 vuodessa yli 4000 temppeliä, joista 2000-luvulle asti on selvinnyt noin puolet, joten nähtävää riittää useammaksikin päiväksi tällä 40 neliökilometrin alueella, jolle temppelit ovat levittäytyneet.

Huonosti nukutun yön jälkeen saavuttiin perille neljältä aamulla. Edullinen majapaikka löytyi vaivatta, mutta huone saataisiin vasta kahdeksalta aamulla. Aikaa oli tapettavana siis useampi tunti, joten vuokrattiin samantien munamankelit ja poljettiin muutaman kilometrin päähän temppelialueelle auringonnousua katsomaan Bouken ja muutaman muun samalla bussilla saapuneen reissaajan kanssa. Oli vielä pilkkopimeää eikä meinattu löytää oikeaa polkua temppeleille, mutta tovin pyöriemme kanssa harhailtuamme löydettiin suht kookas temppeli, jonka päälle pystyttiin kapuamaan. Pian tämän jälkeen aurinko alkoikin jo nousta samalla paljastaen yhden tämän reissun ikimuistoisimmasta maisemista. Auringonsäteet alkoivat hiljalleen paljastaa pimeyteen hukkuneita temppeleitä ja kohta temppeleitä näkyi joka puolella enemmän kuin pystyi laskemaan. Ihasteltiin uskomatonta näkyä aikamme ja palattiin sitten guesthouselle univelkaa kaventamaan.

Alkuperäinen tarkoitus oli viettää Bagania kierrellen vain yksi kokonainen päivä, mutta päädyttiin viettämään kolme. Päivät kuluivat siten, että aamiaisen jälkeen hypättin fillareiden selkään lompakot ja kirjat mukanamme, kierreltiin eri temppeleitä ja aina välillä pysähdyttiin lukemaan ja muuten vain chillailemaan. Ehdottomasti paras puoli Baganissa on se, että turisteja ei ole liiaksi, joten ei tarvitse nähdä paljoakaan vaivaa löytääkseen oman temppelin ilman jättimäisillä kameroilla varustautunutta japanilaisturistilaumaa.

Temppelit ei Baganissa lopu kesken

Temppelit ei Baganissa lopu kesken

Tätä varten kyllä kannatti nousta!

Tätä varten kyllä kannatti nousta!

Bouke edustaa!

Allekirjoittanut

Allekirjoittanut

Baganin jälkeen suunnattiin edelleen pohjoiseen Hsipaw-nimistä kylää kohti. Tapamme mukaan nukuttiin kuitenkin turhan pitkään lähtöaamuna, ja jouduttiin pysähtymään yöksi Mandalayn kaupunkiin, joka sijaitsee reitin puolessa välissä. Mandalay ei vaikuttanut kovinkaan mielenkiintoiselta paikalta, joten matkaa jatkettiin heti aamulla. Kartasta pääteltiin että matkaa on vielä edessä reilut 200 kilometriä, ja ajateltiin että eiköhän me sinne 4 tunnissa keretä, mutta kuten olisi pitänyt arvata, matkassa meni melkein 7 tuntia. Heti ulos bussista hypättyämme meille oltiin tyrkyttämässä jonkun majatalon käyntikorttia ja tarjottiin ilmaista kyytiäkin. Yleensä näiden sisäänheittäjien mainospuheet ovat todella raivostuttavaa kuunneltavaa pitkän bussimatkan jälkeen, mutta tällä kertaa kävi hyvä tuuri sillä tämä kyseinen majatalo oli sama joka oltiin bongattu etukäteen Bouken matkaoppaasta ja ajateltiin menevämme sinne joka tapauksessa. Nyt saatiin sitten ilmainen kyytikin! Hsipaw on ihanan hiljainen, keskikokoinen maalaiskylä, jossa elämä rullailee eteenpäin omalla painollaan. Lisäksi kylää ympäröivä luonto on todella kaunis. Se mikä meidät oli tänne ajanut liittyy kuitenkin enemmän alueen ihmisiin. Lähistöllä sijaitsee paljon Hsipawia pienempiä kyliä, joihin järjestetään Hsipawista erimittaisia trekkejä ja tästä kuultuamme haluttiin ehdottomasti päästä sellaiselle mukaan.

Päädyttiin valitsemaan kahden päivän mittainen reissu, jonka aikana patikoitaisiin yhteen kylistä, yövyttäisiin siellä paikallisen perheen kodissa ja seuraavana päivänä palattaisiin takaisin Hsipawiin. Koko reissu mentäisiin 8 hengen porukassa, toki paikallisen oppaan johtamana. Ensimmäisen päivän aikana vaellettiin yhteensä viisi-kuusi tuntia lievään ylämäkeen kylää kohti aina välillä pysähtyen vetämään henkeä ja ihailemaan maisemia. Hiki virtasi jatkuvasti, mutta edettiin kuitenkin sen verran maltillisesti, että pystyttiin kävelessämme rupattelemaan ja näin matka kuluikin kuin siivillä. Perille kylään saavuttiin kolmen maissa iltapäivällä ja ensimmäiseksi opas johdatti meidät sen perheen talolle, jossa seuraava yö vietettäisiin. Talo koostui kahdesta isosta huoneesta, joista käsitykseni mukaan toinen oli ruuanlaittoa, syömistä, oleskelua sun muuta varten toisen ollessa pyhitetty lepäämiselle ja nukkumiselle. Peltikattoa lukuunottamatta koko kämppä oli tehty puusta. Melkein heti sen jälkeen kun oltiin saatu reput selistämme, talon burmalaisrouvat ryhtyivät kattamaan pöytää lounasta varten. Istuttiin lattialle matalien pöytien ääressä, joille rupesi rivakkaan tahtiin ilmestymään erilaisia pieniä lautasellisia paikallisia kasvisaterioita, joita nautittiin riisin kanssa. En vieläkään ole varma mitä kaikkea sillä aterialla söin, mutta se oli ehdottomasti yksi parhaimmista ruokailuista tällä reissulla! Lisäksi opas kertoi kaikkien ruoka-ainesten olevan peräisin kyläläisten omilta pelloilta. Lounaan jälkeisten pienten nokosten jälkeen opas esitteli meille hieman kylää ja aikamme käveltyämme törmättiin myös eräisiin häärientoihin, joissa paikalliset heittelivät riisiä toistensa päälle ja lauloivat karaokea korvia särkevällä volyymillä.

Lattialla suht huonosti nukutun ja todella kylmän yön jälkeen lähdettiin paluumatkalle melkein heti sen jälkeen kun oltiin saatu aamiainen syötyä ja kiitollisuutemme istäntäväelle ilmaistua. Tällä kertaa mentiin käytännössä koko matka takaisin Hsipawiin alamäkeen ja päästiin etenemään huomattavasti nopeammin kuin menomatkalla. Matkan varrella pysähdyttiin pulahtamaan kuumassa lähteessä, jossa aikamme liluttuamme palattiin suorinta tietä takaisin Hsipawiin. Perillä oltiin puolenpäivin tienoilla, mutta loppupäivänä ei jaksettu tehdä juuri mitään joten tyydyttiin vain löhöilemään guest housella.

Ei ollenkaan huonot mätöt!

Ei ollenkaan huonot mätöt!

P2060335 P2060339

Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa vasta myöhemmin iltapäivällä. Oltiin suuntaamassa Kalaw-nimiseen kylään, jonne oli puolen vuorokauden mittainen bussimatka, joten päädyttiin tälläkin kertaa ottamaan yöbussi. Tosin kuten jokaisella aiemmallakin kerralla, ei nukkumisesta ollut tulla yhtään mitään. Perillä Kalawissakin oltiin todella tympeään aikaan, aamuviideltä, ja laahustettiin rinkkoinemme lähimpään guest houseen nukkumaan. Kalawiin oltiin tultu samasta syystä kuin lähes kaikki muutkin tänne saapuvat, nimittäin trekkausreissu mielessä. Bouken matkaopas hehkutti trekkausreissua Kalawista läheiselle Inle-järvelle yhdeksi koko maan hienoimmista vaellusreiteistä, joten haluttiin ehdottomasti kokea se, vaikka reidet olivatkin vielä jumissa Hsipawin reissusta.

Aamiaisella tutustuttiin meidän kanssa samassa guest housessa majaileviin kahteen espanjalaiseen tyttöön, Anaisiin ja Soniaan, sekä australialaiseen Loriin. Kaikki me oltiin menossa samalle trekille, joten päätettiin, että mennään porukassa. Heti aamiaisen jälkeen lompsittiin kyselemään eri vaihtoehdoista yhteen trekkaustoimistoista, jossa tovin kuunneltuamme selostuksia eri reiteistä lopulta päädyttiin kolmen päivän mittaiseen, suht kevyeen reittiin. Samalla tutustuttiin myös israelilaiseen tyttöön, joka päätti myös lähteä mukaamme.

Sinä päivänä mentiin suht aikaisin nukkumaan, jotta jaksettaisiin herätä ajoissa aamulla. Herättyämme napattiin edellisiltana pakatut rinkkamme mukaan, syötiin aamiainen ja palattiin toimistolle, josta olisi määrä lähteä liikkeelle. Toisin kuin Hsipawissa, nyt oltiin menossa vain yhteen suuntaan joten trekkireissun hintaan sisältyi rinkkojemme kuljetus määränpäähän Inle-järvelle. Mukana ei siis ollut juuri muuta kannettavaa kuin vaihtovaatteita, hammasharja ja kamera. Liikkelle päästiin lähtemään noin kahdeksan aikoihin, ja mukana oli meidän kuuden lisäksi myös kaksi parikymppistä, hyvin englantia taitavaa opasta. Edettiin rauhalliseen tahtiin, jotta voitiin kävelessämme myös jutella ja sopivin väliajoin pysähdyttiin ihan vain maisemia ihastelemaan. Lounastamaan pysähdyttiin puolenpäivän aikoihin matkanvarrella sijainneeseen pikkukylään, jonne jäätiin lopulta liki kahdeksi tunniksi, että vältyttäisiin kovimmalta auringonpaisteelta. Hieman ennen viittä iltapäivällä saavuttiin toiseen kylään, jonne jäätiin yöksi. Majoituksesta kävi tälläkin kertaa patja paikallisen perheen kodin lattialla, mutta onneksi paksulla viltillä varustettuna, sillä yöt olivat hyytävän kylmiä.

Toinen trekkipäivä ei juuri edellisestä poikennut: herättiin, syötiin ja lähdettiin matkaan. Paikallisen kylän sijasta pysähdyttiin tällä kertaa lounastauolle buddhatemppelin edustalle, jossa tosin mun ja Bouken tauko menetti tarkoituksensa kun innostuttiin pelaamaan oppaittemme kanssa sepak takraw-nimistä pallopeliä, joka on periaatteessa lentopalloa, mutta tässä pelissä ei saa käyttää käsiä. Maisemat olivat toisena päivänä ensimmäistä päivää komeammat ja valokuvaustaukojakin pidettiin hieman enempi.

Kolmannelle päivälle matkaa jäi huomattavasti vähemmän kuin kahdelle aikaisemmalle ja perillä Inle-järveä ihailemassa oltiin jo lounasaikaan. Syötyämme päästiin vielä oppaittemme kanssa samalla veneellä järven poikki sen eteläkärjessä sijaitsevaan kyläpahaseen, jonne majoittauduttiin muutamaksi päiväksi. Guest house, jonne rinkkamme oli lähetetty löytyi oppaitten kanssa vaivatta ja kamatkin olivat ehjinä. Trekki oli nyt takana ja kaikki oltiin melko poikki ja jalat täynnä rakkuloita, mutta kokemuksena reissu oli kuitenkin siistein juttu, mitä Burmassa tehtiin. Huippu porukka ja huiput maisemat. Ei voi valittaa!

Pari-kolme päivää Inle-järvellä chillailtuamme oli aika lähteä omille teillemme. Anais ja Sonia lähtivät Thaimaahan, Bouke takaisin Yangoniin, Lori lensi kotiin Australiaan ja itse aloitin matkani maitse kohti Bangkokia, jonne selvisin ehjin nahoin parin päivän bussirupeaman jälkeen. Burma oli nyt nähty ja matkani jatkuisi nyt jälleen omine nokkineni kohti Kambodzaa!

P2100419 P2090411

Perillä Inle-järvellä

Perillä Inle-järvellä

P2100422

Kylää kohti

Kylää kohti